Kaikille maille yhtäläinen päästötaso voisi ratkaista ilmastokriisin (Väitös: Eeva Kuntsi-Reunanen, 18.12.2015, talousmaantiede)

​Turun yliopiston tiedote 10.12.2015

Kehittyneitä teollisuusmaita koskevat tulokset osoittavat, että ilmastonmuutoksen torjunnassa voitaisiin päästä haluttuihin tuloksiin käyttämällä kaikille yhtäläistä päästötasoa. Kuntsi-Reunasen mukaan väkilukuun perustuva päästökiintiöiden tasajako on vahva ehdokas maailmanlaajuiseksi ratkaisuksi ilmastonmuutokseen, koska siinä on järkevästi määritellyt tavoitteet.

– Myös osassa kehitysmaita, kuten Thaimaassa ja Venezuelassa, päästöt ovat jo nyt niin korkeat, että niitä tulisi vähentää heti, Kuntsi-Reunanen huomauttaa.

Fossiilisten polttoaineiden kysyntä on kehitysmaissa kasvanut nopeasti. Myös Latinalaisen Amerikan energiamarkkinat ovat kasvussa. Väestönkasvu on vaikuttanut suurelta osin siihen, että etenkin päästöt asukasta kohden ovat kasvaneet.

– Lisääntyneiden hiilidioksidipäästöjen voidaan katsoa johtuvan osittain talouskasvusta ja osittain väestönkasvusta. Myös muuttoliike maaseudulta kaupunkiin on johtanut kasvavaan energiantarpeeseen. Kehitysmaiden energiankulutukseen vaikuttavat selvästi energiatehokkuuden ja polttoaineiden valinnat, Kuntsi-Reunanen sanoo.

Väitöstutkimus osoittaa, että hiilidioksidipäästöjen intensiteetti on vähentynyt eteläisen Aasian kehitysmaissa. Se tarkoittaa, että maiden energiankulutus on seurannut kehittyneiden maiden mallia. Energiaintensiteetin lasku johtuu sosiaalisesta ja taloudellisesta kehityksestä ja edistyksestä.

Kehitysmaille tulee tarjota tietoa energiajärjestelmistä

Kasvihuonekaasupäästöjä on Kuntsi-Reunasen mukaan vähennettävä tämän vuosisadan puoliväliin mennessä jopa 40–70 prosenttia, jotta vaarallinen ilmastonmuutos voitaisiin välttää. Vuonna 2020 umpeutuva Kioton pöytäkirja oli ensimmäinen sitova sopimus, jonka avulla kasvihuonekaasupäästöjä on vähennetty kansainvälisesti. On todettu, ettei varasuunnitelmia ole, jollei uutta maailmanlaajuista ilmastosopimusta saada solmittua Pariisin ilmastokokouksessa.

– Käynnissä olevaa Pariisin konferenssia koskien odotetaan, että ilmastomuutosta koskeva sopimus saataisiin vihdoinkin päätökseen. Jos Pariisin kokous epäonnistuu tässä, koko nykymuotoinen ilmastonmuutoksen neuvottelujärjestelmä saattaa olla sortumassa, Kuntsi-Reunanen sanoo.

Kioton sopimuksessa ei asetettu määrällisiä päästörajoituksia kehitysmaille, eikä niitä vaadittu sitoutumaan päästövähennyksiin. Jotta tulevaa velvoitekautta ja kehitysmaiden mahdollista osallistumista voitaisiin suunnitella, kehitysmaille tulisi Kuntsi-Reunasen mukaan tarjota tietoa energiajärjestelmien toiminnasta.

– Kehitysmaissa on lisäksi edistettävä hiilidioksidipäästöjen vähentämistä eri sektoreilla sekä panostettava teknologian kehittämiseen ja energian käytön tehostamiseen. Kun tehdään päätöksiä pitkän aikavälin velvoitteiden jakamisesta maiden kesken, on otettava huomioon päästömäärät henkilöä kohti sekä erityisesti energiajärjestelmän tehokkuus suhteessa kasvihuonekaasupäästöihin, Kuntsi-Reunanen toteaa.

Maan hiilidioksidipäästöjen kehitys voidaan Kuntsi-Reunasen mukaan määritellä arvioidun hiilidioksidi-intensiteetin ja bruttokansantuotteen arvioidun kasvun avulla. Yleisesti ottaen kehittyneiden maiden hiilidioksidipäästöt ovat kasvaneet teollistumisen aikana ja pienentyneet, kun niiden talous on painottunut enemmän palvelusektorille.

***

Perjantaina 18. joulukuuta 2015 kello 12 esitetään Turun yliopistossa (Quantum, Quantumin auditorio) julkisesti tarkastettavaksi MSc Eeva Kuntsi-Reunasen väitöskirja Climate change and global responsibility - the role of energy consumption, GDP and CO2 emissions. Virallisena vastaväittäjänä toimii professori Pekka Jokinen Tampereen yliopistosta ja kustoksena professori Jussi Jauhiainen Turun yliopistosta.

MSc Eeva Kuntsi-Reunanen on syntynyt vuonna 1976. Ylioppilastutkintonsa hän suoritti 1996 Puolalanmäen lukiossa Turussa ja MSc-tutkintonsa 2001 (University of Strathclyde). Väitös kuuluu talousmaantieteen alaan.