Kahvittelukulttuuri on täynnä sanattomia viestejä (Väitös: FM Helena Lindstén, 29.9.2017, kulttuurihistoria)

​Turun yliopiston tiedote 21.9.2017

Tutkimuksessa tarkasteltiin kahvinjuontia maatalouden harjoittamisen ja siihen liittyvän elämäntavan osana 1920-luvulta 1960-luvun lopulle. Talonpoikainen eetos – säästäväisyys, ahkeruus, taloudellisuus, siisteys, kunnollisuus, omavaraisuus – sääteli kahvin valmistamista ja juomista ennen kulutusyhteiskunnan läpimurtoa.  Se myös määritteli perheen sisäisiä suhteita, joissa kahvin valmistamisen katsottiin kuuluvan naisille.

– Naisten ahkeruuden ja pätevän emännän kriteerinä pidettiin hyvän kahvin valmistamista, tarjoilujen järjestämistä sekä siisteydestä ja puhtaudesta huolehtimista. Sen sijaan miehet kontrolloivat ja säätelivät kahvin hankintaa ja sen valmistamista, Turun yliopistossa väittelevä Helena Lindstén toteaa.

Suomessa kahvi vaikuttaa erityisesti kohtaamisissa muiden kanssa. Päivittäiset kahvirituaalit olivat maaseudun väestön päivän rytmittäjiä, merkitysten antajia ja välineitä päivän aikatauluttamisessa. Yhteisöllisillä kahvihetkillä viestitettiin yhteenkuuluvuutta, ylläpidettiin arvojärjestystä, vahvistettiin ryhmähenkeä, osoitettiin vieraanvaraisuutta sekä yhteiskunnallista kiinteyttä. Joskus tilanteet saatettiin kokea pakonomaisina ja epämiellyttävinä.

Yksin kahvittelussa korostui kahvinjuonnin erityisyys hetkessä. Merkityksinä nähtiin ajan rauhoittaminen, itsensä palkitseminen, valmistautuminen päivän tapahtumiin ja työtehtäviin sekä sosiaalisiin kontakteihin. Tutkimuksessa yksin kahvitteluun liitettiin myös haaveilu ja unelmointi.

Kahvinjuontitavat paljastivat luokka- ja sukupuolierot

Arjen kahvinjuontitilaisuuksissa paljastuivat luokkaerot. Joissakin talouksissa työväki joi kahvia erillään talonväestä eri aikaan ja työväen kahvi saattoi olla huonolaatuisempaa kuin isäntäväellä. Lisäksi sosiaalitausta näkyi myös kahvinjuontitavasta, sillä tavallinen maalaisväestö kirkkoherran väkeä ja opettajaa lukuun ottamatta joi kahvinsa tassilta hörppien. Kahviin ja vehnäseen liitettiin varallisuuden ja vieraanvaraisuuden symboli.

– Tutkimuksessa paljastui kahvihetkien sukupuolittuneisuus, sillä sukupuolilla oli erilaisia kahvinjuontitapoja, erilaisia kestitsemistiloja vierailleen sekä erilainen suhde kahviin. Naisten käyttämä tupa oli arkisempi kuin miesten vierashuone, johon liittyi edustamisen funktio. Naisten keskinäisiin kahvihetkiin liitettiin juoruilu. Sen sijaan kahviplöröjen nauttiminen katsottiin miehiseen maailmaan kuuluvaksi, Lindstén kertoo.

Modernisaatio vaikutti arjen kahvihetkiin voimakkaasti 1930-luvulta lähtien. Pakkaustekniikan kehittyminen kahvin säilymiseksi lisäsi teollisesti paahdetun kahvin hankintaa yksinkertaistaen kahvinvalmistusta. Se vaikutti kahvinkeittovälineiden muutoksiin ja kahvinvalmistamiseen käytetyn ajan vähentymiseen. Välineiden puhtaanapito helpottui ja kahvikertojen määrä lisääntyi.

Kahvihetkiin vaikuttivat sota-ajan jälkeisinä vuosikymmeninä tapahtunut normien murtuminen ja kanssakäymisen ilmapiirin vapautuminen. Tutkija katsoo myös kahvinjuontitapojen muutosten liittyneen osittain modernisaatioon.

Kahvinjuontiseremonia helpotti sosiaalisista tilanteista selviytymistä

Tutkimuksessa havaittiin, miten erityinen ja monimuotoinen kahvinjuontiseremonia helpotti erilaisista sosiaalisista tilanteista selviytymistä.

– Kahvinjuontiseremoniassa samat aiheet toistuivat rutiininomaisesti. Se ylläpiti keskeisiä kulttuurisia arvoja kuten esimerkiksi emotionaalista vakautta. Maalaisyhteisöjen luokkasidonnaisuus näkyi kahvinjuontitilanteissa ihmisten luokitteluna paikkakunnalla käytetyn arvojärjestyksen mukaisesti. Juhla- ja kyläilytilaisuudet vahvistivat mukana olijoiden sosiaalista asemaa, Lindstén sanoo.

Tutkijan mukaan kahvinjuontitilaisuudet sisältävät monimutkaisen viestintäjärjestelmän. Tutkimuksessa esitetäänkin kahvinjuontitilaisuuden kulttuurinen viestintäjärjestelmä, joka vaikuttaa juhlan kulkuun. Juhla voidaan ymmärtää myös osana kulttuurista viestintäjärjestelmää.

***
FM Helena Lindstén esittää väitöskirjansa ”Olkaa hyvä ja ottakaa. Pankaa sekaan ja kastakaa". Kahvinjuonti suomalaisten maaseutukotien arjessa ja juhlassa 1920-luvulta 1960-luvun lopulle julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 29.9.2017 kello 12 (Turun yliopisto, Sirkkalan kasarmialue, Minerva, Janus-sali, Kaivokatu 12, Turku).

Vastaväittäjänä toimii professori Visa Heinonen (Helsingin yliopisto) ja kustoksena professori Marjo Kaartinen (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen.

FM Helena Lindstén on syntynyt vuonna 1957 Keuruulla ja kirjoittanut ylioppilaaksi Riihimäen lukiossa vuonna 1977. Lindstén suoritti korkeakoulututkintonsa (FM) vuonna 2005 Turun yliopistossa. Lindstén työskentelee Riihimäen kaupungin museoiden johtavana intendenttinä. Väitöksen alana on kulttuurihistoria.

Väittelijän yhteystiedot: p. 040 830 5777, helena.lindsten@utu.fi
 
Väittelijän kuva: https://apps.utu.fi/media/vaittelijat/lindsten_helena.jpg