Insuliinihoidon lihottavaa haittavaikutusta voidaan ennakoida (Väitös: LL Markku Vähätalo, 27.3.2015, sisätautioppi)
Lääketieteen lisensiaatti Markku Vähätalo havaitsi Turun yliopistoon tekemässään väitöstutkimuksessa diabeetikkoja tutkiessaan selkeän yhteyden painonnousun ja sen välillä, nouseeko henkilön verenglukoosi paaston vai syömisen jälkeen. – Paastohyperglykemiatyyppiä edustavat potilaat olivat jo tutkimusta aloitettaessa merkitsevästi lihavampia kuin verrokkinsa, joilla oli taipumus nimenomaan aterian jälkeiseen verenglukoosinnousuun. He myös tarvitsivat selvästi suuremmat insuliiniannokset ja lihoivat merkitsevästi enemmän, Vähätalo sanoo.
Turun yliopiston tiedote 20.3.2015
Insuliinihoito on heti diabeteksen alussa välttämätön tyypin 1 diabeetikoille, mutta sitä tarvitaan myös tyypin 2 diabeetikoilla, sillä heilläkin oma insuliinintuotanto hiipuu taudin keston myötä. Tällöin mikään muu diabeteksen lääkehoito ei enää riitä pitämään glukoositasapainoa hyvänä.
Varsinais-Suomessa aloitettiin vuosina 1991–1996 insuliinihoito kaikkiaan 884 tyypin 2 diabetes-potilaalle. Ensimmäisessä osatyössä tutkittiin tätä valikoimatonta potilasjoukkoa ja havaittiin havaittiin sokerihemoglobiinin laskeneen insuliinin aloituksen jälkeen keskimäärin 2 prosenttiyksikön verran.
– Tämä on hyvin merkittävää, koska tiedetään, että 1 prosenttiyksikön lasku sokerihemoglobiinissa vähentää diabeteksen aiheuttamia silmänpohja-, munuais- ja hermomuutoksia 37 prosentilla, kuolemia 21 prosentilla ja diabeetikoiden sydäninfarktejakin prosentilla, Vähätalo sanoo.
1990-luvulla insuliinihoito aloitettiin aluksi yleensä vuodeosastolla, jossa tehokkaalle annostasolle pääsemiseen tarvittiin useita päiviä. Vähitellen opittiin aloittamaan insuliini sitä tarvitseville avohoidossa, ja ensimmäisen osatyön hyvien tulosten julkistamisen toivottiin osaltaan rohkaisevan myös terveyskeskuslääkäreitä tehokkaampaan hoitoon.
– Tyypin 2 diabeetikkojen suuren määrän takia erikoissairaanhoidossa ei ollut yksinään riittäviä resursseja. Insuliinialoitukset lisääntyivätkin nopeasti, Vähätalo sanoo.
Myös hoitokäytäntöjä on muutettu.
– Alussa lopetettiin yleensä muut diabeteslääkkeet ja siirryttiin pelkälle insuliinille. Tällöin insuliiniannokset muodostuivat suuriksi, ja mm. lihomishaitta oli merkittävä. Ajateltiin, että insuliinin yhdistäminen muihin diabeteslääkkeisiin mahdollistaisi pienemmät insuliiniannokset ja vähentäisi haittoja, Vähätalo sanoo.
Tyypin 2 diabeetikkoja on kahta tyyppiä
Toisessa osatyössä Vähätalo havaitsi, että tyypin 2 diabeetikkoja on kahdenlaisia: toisilla korkeimmat verenglukoosiarvot ovat nimenomaan aamulla eli yön paaston jälkeen, toisilla taas aterioiden jälkeen iltapäivällä. Kolmannessa osatyössä Vähätalo vertaili erilaisia insuliineja tutkimalla niiden vaikutusta verenglukoosiin ja sokerihemoglobiiniin potilailla, jotka edustivat eri hyperglykemiatyyppejä. Kun ns. humaani-insuliineja verrattiin uudempiin analogi-insuliineihin, ei havaittu merkitsevää eroa.
Perjantaina 27. maaliskuuta 2015 kello 12 esitetään Turun yliopistossa (Medisiina, Externum-sali, Kiinamyllynkatu 10, Turku) julkisesti tarkastettavaksi LL Markku Vähätalon väitöskirja Starting Insulin Treatment in Type 2 Diabetes (Insuliinihoidon aloittaminen tyypin 2 diabeteksessa). Virallisena vastaväittäjänä toimii dosentti Heikki Oksa Tampereen yliopistosta ja kustoksena ma. professori Hannu Järveläinen Turun yliopistosta.
LL Markku Vähätalo on syntynyt 1949 Helsingissä ja kirjoittanut ylioppilaaksi Juhana Herttuan lukiosta 1968. Lääketieteen lisensiaatiksi Vähätalo valmistui 1974 Turun yliopistosta. Hän toimii terveyskeskuslääkärinä Turun Hyvinvointitoimialalla. Väitös kuuluu sisätautiopin alaan.
Väitöskirjan myynti: Turun yliopiston verkkokauppa UTUshop, https://utushop.utu.fi/c/2-annales-universitatis-turkuensis/