Hyötyajattelu jätti 1700–1800-luvuilla jälkensä Kokemäenjokilaakson maisemaan (Väitös FL Sami Louekari, 24.8.2013)
Turun yliopistossa 24.8. väittelevä Sami Louekari tutkii maisemantutkimuksen väitöskirjassaan Kokemäenjokilaakson ympäristöhistoriaa 1720–1850. Hyödyn aikakauden ympäristövaikutukset näkyvät alueen maisemassa yhä.
Turun yliopiston väitöstiedote 16.8.2013
Ruotsissa noin 1740-luvulla alkanutta hyötynäkökulmiin painottunutta ajattelutapaa ja siitä seurannutta aikakautta kutsutaan hyödyn ajaksi. Taustalla oli Ruotsin suurvalta-aseman päättyminen ja huomion siirtyminen Itämeren piiristä oman maan rajojen sisälle sekä sodankäynnistä rauhanajan yhteiskunnan kehittämiseen.
– Hyötyajatteluun liittyi vahva kansallinen optimismi ja usko Ruotsin luonnonvarojen tarjoamiin mahdollisuuksiin. Samalla luotiin tulevaisuuden kuvaa paremmasta, vauraammasta ja onnellisemmasta Ruotsista, Louekari sanoo.
Ympäristömuutokset näkyvät yhä maisemassa
Hyötyajattelulla oli vaikutuksia ympäristöön, ja hyötyjä tavoitteleva politiikka johti muutoksiin maisemassa. Kokemäenjoen koskia perattiin 1700–1800-luvuilla lähes jatkuvasti kulkuyhteyksien parantamiseksi ja tulvien vähentämiseksi.
– Maatalouden uudisraivuu, järvenlaskut ja soidenkuivaukset muuttivat merkittävästi Porin seudun ja laajemminkin Kokemäenjokilaakson ympäristöä. Nämä muutokset näkyvät maisemassa yhä, Louekari kertoo.
1800- ja 1900-luvulla toteutetut kuivaukset ja uudisraivuu loivat eri kyliä toisiinsa yhdistävät laajat peltoaukeat ja Kokemäenjokilaaksolle yhä tyypillisen avoimen viljelysmaiseman.
Hyödyn käsitteestä ei ollut konsensusta
Tutkimus osoittaa, että 1700-luvulla Ruotsissa vallinnut hyötyajattelu läpäisi koko yhteiskunnan. Kruunulla, eliitillä ja talonpojilla oli kuitenkin kaikilla erilaiset hyötynsä.
Kruunu pyrki vahvistamaan valtakunnan taloutta ja verotulojaan uudisraivuuta ja maataloutta edistämällä sekä väestönkasvulla. Hyödyn ajalla laadittiin lukuisia erilaisia suunnitelmia, tutkimuksia ja paikalliskuvauksia sekä pyrittiin edistämään tiedon hankintaa ja leviämistä. Tässä oppineet ja virkamiehet olivat keskeisessä asemassa.
– Monet hankkeista ja suunnitelmista jäivät kuitenkin talonpojille hyödyttömiksi, eivätkä ne siksi edes kiinnostaneet heitä. Talonpojat eivät lähteneet mukaan siihen hurmokselliseen hyötyajatteluun ja tulevaisuudenuskoon, joka oli leimallista kruunulle ja jota myös paikallinen eliitti propagoi, Louekari kuvailee.
Sen sijaan talonpojat omaksuivat hyötypuheen ja käyttivät sitä omia asioitaan ajaakseen.
– Talonpoikien poliittisesti ja juridisesti taitava toiminta osoittaa perusteettomiksi väitteet talonpojista typeränä, omaa etuaan ymmärtämättömänä ja uppiniskaisena väestönosana.
***
Lauantaina 24. elokuuta 2013 kello 12 esitetään Turun yliopistossa (Porin yliopistokeskus, Aud125, Pohjoisranta 11 A, Pori) julkisesti tarkastettavaksi filosofian lisensiaatti Sami Martti Louekarin väitöskirja ”Hyödyn politiikka – Kokemäenjokilaakson ympäristöhistoriaa 1720–1850”. Virallisena vastaväittäjänä toimii professori Matti Peltonen Helsingin yliopistosta ja kustoksena professori Maunu Häyrynen.
FL Sami Louekari on syntynyt 1969 Turussa ja kirjoittanut ylioppilaaksi vuonna 1988 Viherlaakson lukiosta Espoosta. Hän on valmistunut valtiotieteiden maisteriksi 1996 Helsingin yliopistosta ja filosofian lisensiaatiksi 2002 Turun yliopistosta. Väitös kuuluu maisemantutkimuksen alaan.