Turun yliopiston tiedote 3.12.2015
Hinkuyskärokotteen tuottaman suojan kehittyminen on yksilöllistä ja geneettisesti säädeltyä. Filosofian maisteri Kirsi Gröndahl-Yli-Hannuksela osoitti Turun yliopistoon tekemässään väitöstutkimuksessa, että rokotesuojassa havaittavaa vaihtelua selittää osittain tiettyjen geenien monimuotoisuus.
Hinkuyskä on bakteerin aiheuttama hengitystieinfektio, joka oli ennen rokotusten aloittamista merkittävin pienten lasten kuolemaan johtava infektiotauti. Rokottaminen hinkuyskää vastaan aloitettiin Suomessa 1952.
– Rokottamisella on saatu merkittävästi vähennettyä taudin esiintyvyyttä, mutta tauti ei ole täysin hävinnyt. Tähän vaikuttaa muun muassa rokotesuojan suhteellisen nopea heikentyminen, Gröndahl-Yli-Hannuksela sanoo.
Rokotesuojaa voidaan tutkia muun muassa mittaamalla verestä vasta-ainepitoisuuksia ja puolustusjärjestelmän solujen toimintaa.
– Rokotesuojan hiipumisen lisäksi vasta-aineiden määrässä havaitaan aina yksilöiden välistä luonnollista vaihtelua, osalla ihmisistä suoja jää alhaisemmaksi pian rokotteen jälkeen kun taas osalla vasta-aineet hiipuu nopeammin, Gröndahl-Yli-Hannuksela sanoo.
Syytä vaihtelulle ei täysin tunneta. On kuitenkin havaittu, että ihmisen perimä saattaa vaikuttaa vasta-aineiden määrään sekä pysyvyyteen.
Mutaatio vaikuttaa vasta-aineiden kehittymiseen
Gröndahl-Yli-Hannuksela tutki väitöskirjatyössään, miten ihmisen puolustusjärjestelmän geeneissä esiintyvät pistemutaatiot vaikuttavat hinkuyskärokotteesta saatavaan suojaan. Tutkimus tehtiin Turussa lapsilla, teini-ikäisillä sekä nuorilla aikuisilla. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin, onko mitattavissa rokotesuojaa hinkuyskää vastaan vielä kun edellisestä tehosterokotteesta on kulunut kymmenen vuotta ja kuinka toinen tehosterokoteannos 10 vuoden jälkeen vaikuttaa rokotesuojaan.
Tutkimuksessa havaittiin, että tietyssä luontaisen puolustusjärjestelmän geenissä tunnettu mutaatio vaikuttaa siihen, paljonko hinkuyskärokotteen jälkeen kehittyy vasta-aineita ja kuinka pitkään vasta-aineet säilyvät veressä.
– Tulokset viittaavat siihen, että henkilöillä, joilla on tietty mutaatio immuunijärjestelmän geenissä, kehittyi vähemmän vasta-aineita hinkuyskärokotteen jälkeen ja vasta-aineet myös hävisivät verestä nopeammin. Toisen mutaation havaittiin myös vaikuttavan niin sanotun soluvälitteisen suojan kehittymiseen. Tutkimuksessa todettiin viitteitä siitä, että myös alttius tautiin voi olla geneettistä, Gröndahl-Yli-Hannuksela sanoo.
Miksi rokotesuoja ei ole kaikilla samanlainen?
Ihmisen luontainen puolustusjärjestelmä on laaja verkosto soluja ja molekyylejä, jotka osallistuvat elimistöä uhkaavien vieraiden mikrobien tunnistukseen. Samat reaktioketjut aktivoituvat myös rokottamisen yhteydessä. Ihmisen luontaisessa puolustusjärjestelmässä on proteiinireseptoreita, joiden tehtävä on tunnistaa elimistölle vieraiden mikrobien pintarakenteita. Tällaisia proteiineja ovat muun muassa Toll-proteiinin kaltaiset reseptorit (TLR) ja mannoosia sitova lektiini (MBL).
Signaalien välityksestä huolehtii muun muassa sytokiini-proteiinit, kuten interleukiini 10 (IL-10). Näissä proteiineissa tunnetaan yleisesti pistemutaatioita, jotka ovat osa luonnollista geenien monimuotoisuutta. Näiden mutaatioiden tiedetään vaikuttavan muun muassa bakteeri-infektioherkkyyteen.
– Selvitimme, onko näillä pistemutaatioilla vaikutusta vasta-aineiden tai soluvälitteisen immuniteetin kehittymiseen. Aiemmat tutkimustulokset viittaavat, että tietyt pistemutaatiot vaikuttavat rokotevasteisiin virustauteja kuten hepatiitti B:tä tai tuhkarokkoa vastaan.
Pistemutaatio (D299G) TLR4 proteiinin geenissä oli yhteydessä alhaisempiin hinkuyskä vasta-ainetasoihin. Lisäksi pistemutaatio vaikutti siihen, että osalla henkilöistä ei kehittynyt vasta-aineita ollenkaan. Eläintutkimuksissa on aiemmin havaittu, että TLR4:llä on tärkeä osa puolustuksessa hinkuyskää vastaan.
– Lisäksi nuorilla aikuisilla tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että hinkuyskäbakteerin tunnistavia soluja oli 40 prosentilla tutkittavista, vaikka vasta-aineet olivat jo hävinneet verestä, toteaa Gröndahl-Yli-Hannuksela.
Uusi tehosterokoteannos kuitenkin nosti myös vasta-aineet suojaavalle tasolle. Toinen pistemutaatio, IL-10 proteiinia tuottavassa geenissä, vaikutti soluvälitteiseen puolustusvasteeseen.
Väitöskirjatutkimuksessa havaittiin myös, että MBL2 geenin mutaatio ei vaikuta vasta-ainepitoisuuksiin hinkuyskärokotteen jälkeen. Kuitenkin MBL proteiinin puutos oli merkittävästi yleisempää hinkuyskään sairastuneilla aikuisilla verrattuna terveisiin.
Hinkuyskää ei ole selätetty
Ihmisen puolustus hinkuyskää vastaan koostuu monista osatekijöistä. Runsaasta tutkimustyöstä huolimatta ei vieläkään ole kyetty täysin selvittämään kaikkia mekanismeja ja tekijöitä, jotka vaikuttavat suojaan. Hinkuyskäbakteerin tiedetään lisäksi muuntuneen vuosikymmenien aikana. Vaikka tilanne Suomessa on nykyisin hyvä, on maailmalla huolestuttavia esimerkkejä hinkuyskäepidemioista.
Suomessa rokotusohjelma muutettiin vuonna 2005 ja samalla otettiin käyttöön niin kutsuttu soluton hinkuyskärokote, joka sisältää vain tiettyjä bakteerin proteiineja. Tätä rokotetta voidaan antaa myös vanhemmille lapsille ja aikuisille.
Suomessa hinkuyskää vastaan rokotetaan neuvolassa 3, 5 ja 12 kuukauden iässä, tehosterokotteen saavat 14–15-vuotiaat sekä armeijan palvelukseen saapuvat nuoret aikuiset. Hyvän rokotuskattavuuden ja koululaisten ja aikuisten tehosterokotteiden ansiosta hinkuyskän esiintyvyys Suomessa on alhainen. Tautia diagnosoidaan noin 200 tapausta vuodessa. Muualla maailmassa tilanne ei ole yhtä hyvä vaan laajoja epidemioita on koettu muuan muassa Kaliforniassa ja Isossa-Britanniassa. Epidemioiden seurauksena on mm. Yhdysvalloissa ja Isossa-Britanniassa jouduttu käynnistämään raskaana olevien rokottaminen hinkuyskää vastaan.
***
Perjantaina 11. joulukuuta 2015 kello 12 esitetään Turun yliopistossa (ICT-talo, Beta-sali, Joukahaisenkatu 3-5, Turku) julkisesti tarkastettavaksi filosofian maisteri Kirsi Gröndahl-Yli-Hannukselan väitöskirja Pertussis: infection, vaccination and gene polymorphisms (Hinkuyskä: infektio, rokottaminen ja geenien vaihtelu) Virallisena vastaväittäjänä toimii dosentti Anu Kantele Helsingin yliopistosta ja kustoksena professori Jussi Mertsola Turun yliopistosta.
FM Kirsi Gröndahl-Yli-Hannuksela on syntynyt vuonna 1981. Ylioppilastutkintonsa hän suoritti 2000 Tammerkosken lukiossa Tampereella ja filosofian maisterin tutkintonsa 2007 Turun yliopistossa. Väitös kuuluu lastentautiopin alaan.
**