Hermostoon vaikuttavien lääkkeiden yhteiskäyttö lisää murtumien riskiä iäkkäillä miehillä (Väitös: LL Janne Nurminen, 17.6.2014, yleislääketiede)
Hermostoon vaikuttavien lääkkeiden käyttö on yleistä iäkkään väestön keskuudessa. LL Janne Nurminen tarkasteli Turun yliopistossa tarkastettavassa väitöstutkimuksessaan hermostoon vaikuttavien lääkkeiden yhteiskäytön yhteyksiä murtumariskiin 65 vuotta täyttäneillä. Tutkimuksesta selviää, että usean hermostoon vaikuttavan lääkeaineen käyttö on yhteydessä kohonneeseen murtumien riskiin iäkkäillä miehillä.
Turun yliopiston tiedote 12.6.2014
Väitöstutkimuksessa tarkasteltiin usean hermostoon vaikuttavan lääkeaineen yhtäaikaista käyttöä pitkäaikaisen laitoshoidon osastolla hoidettavien potilaiden keskuudessa. Kolmasosa vuosina 2004–2005 tutkituista 154 potilaasta käytti säännöllisesti kolmea tai useampaa hermostoon vaikuttavaa lääkettä samanaikaisesti. Kun huomioitiin myös tarvittaessa otettavat lääkkeet, vastaava luku oli 53 %.
– Tutkimuksessa havaittiin myös viitteitä lääkkeiden epäasianmukaisesta käytöstä, kun potilaiden käyttämiä lääkkeitä verrattiin heidän kognitiiviseen ja fyysiseen suorituskykyynsä sekä asetettuihin diagnooseihin, Janne Nurminen kertoo.
Tutkimuksen yhtenä aineistona käytettiin 1990-luvulla toteutettua väestöpohjaista Liedon Iäkkäät -seurantatutkimusta, johon osallistui 1 177 lietolaista 65 vuotta täyttänyttä. Lääkitystietoja ja seuranta-aikana tapahtuneita murtumia analysoimalla todettiin, että kahden tai useamman bentsodiatsepiinin sekä kahden tai useamman psykoosilääkkeen käyttö oli yhteydessä murtuman riskiin 65 vuotta täyttäneillä miehillä.
– Opioidin ja psykoosilääkkeen yhteiskäyttö sekä opioidin ja bentsodiatsepiinin yhteiskäyttö oli myös yhteydessä iäkkäiden miesten murtuman riskiin. Naisilla vastaavia tilastollisesti merkitseviä yhteyksiä ei havaittu, Nurminen sanoo.
Murtumilla on vakavia seurauksia sekä yksilötasolla että yhteiskunnallisesti erityisesti iäkkään väestön keskuudessa. Täten murtumien ennaltaehkäisy on ensiarvoisen tärkeää.
– Jatkossa murtumien ehkäisytyössä tulisi kiinnittää enemmän huomiota potilaan käyttämään lääkitykseen ja arvioida erityisesti usean hermostoon vaikuttavan lääkkeen yhteiskäytön tarpeellisuutta.
Unilääkevieroitus parantaa iäkkäiden naisten lihasvoimaa
Väitöskirjatutkimuksen uusin osa-aineisto perustui Porissa vuosina 2009–2010 toteutetun Satauni-tutkimuksen aineistoon. Tutkimuksessa osoitettiin 89 potilaan aineistossa, että hallittu, yhden kuukauden aikana lääkärin ja hoitajan tuella toteutettu unilääkevieroitus paransi merkitsevästi 55 vuotta täyttäneiden naisten käsien puristusvoimaa kuuden kuukauden seurantajaksolla.
– Käsien puristusvoima on aikaisemmin todettu luotettavaksi lihasvoiman mittariksi iäkkäillä Heikentynyt lihasvoima on puolestaan itsenäinen kaatumisten ja murtumien riskitekijä. Aktiivinen unilääkevieroitus on erityisesti naisilla lihasvoiman kannalta edullista. Vastaavaa yhteyttä unilääkevieroituksen ja puristusvoiman välillä ei havaittu miehillä.
***
Tiistaina 17. kesäkuuta 2014 kello 12 esitetään Turun yliopistossa (Sanitas, Salus-sali, Lemminkäisenkatu 1) julkisesti tarkastettavaksi lääketieteen lisensiaatti Janne Nurmisen väitöskirja ”The use of nervous system drugs and the risk of fractures in old adults” (Hermostoon vaikuttavien lääkkeiden käyttö ja niiden yhteydet murtuman riskiin iäkkäässä väestössä). Virallisena vastaväittäjänä toimii professori Kaisu Pitkälä Helsingin yliopistosta ja kustoksena professori emerita Sirkka-Liisa Kivelä.
LL Janne Nurminen on syntynyt 1982 Porissa ja kirjoittanut ylioppilaaksi 2001 Jyväskylän Lyseon lukiosta. Lääketieteen lisensiaatiksi Nurminen valmistui 2008 Turun yliopistosta, jossa hän parhaillaan toimii kliinisenä opettajana. Väitös kuuluu yleislääketieteen alaan.