Haisevista teoista syvimpään rakkauteen – väitös samaa sukupuolta olleiden suhteista keskiajalla (Väitös FM Tom Linkinen, 13.4.2013)

​Nykykulttuurissa samaa sukupuolta olevien suhteet tunnetaan lähinnä homoseksuaalisuutena, mutta keskiajalla asia ymmärrettiin toisin ja se asettui erilaisiin merkitysyhteyksiin. Ennen kaikkea oli kyse luonnonvastaisesta synnistä ja synnistä, jota ei saanut mainita. Silti mainittiin, ja monin eri tavoin.

Kulttuurihistorian alaan kuuluva FM Tom Linkisen väitöskirjatutkimus samaa sukupuolta olleiden seksuaalisuudesta myöhäiskeskiajan englantilaisessa kulttuurissa pohjautuu kaikenlaisiin aihepiiriä käsitteleviin lähteisiin teologisista tutkielmista kronikoihin ja runoista kuviin.

Tuomittuja, vaiettuja ja ylistettyjä ystävyysliittoja

Linkisen tutkimus avaa aihepiiriä kuuden eri pääkysymyksen kautta. Ensimmäinen pääkysymys katsoo tuomitsemisten raameja. Näitä olivat pohjattoman tuomitseva sodomian käsite, joka kehitettiin juuri keskiajalla määrittelemään luonnonvastaista syntiä. Luonnonvastainen synti oli taas toinen, ja ehkä kaikkein keskeisin tuomitseva käsite näille asioille.

– Luonnonvastainen tarkoitti tuolloin ennen muuta luonnollisuuden vastaista sekä sukupuolirajojen rikkomista. Puhuttiin myös rikoksista, mutta lähinnä retorisesti, koska yksiselitteinen kriminalisoiva laki laadittiin vasta uuden ajan alussa 1500-luvulla, Linkinen kertoo.

Toinen tutkimuksen pääkysymys keskittyy hiljaisuuteen aihepiirin ympärillä. Aihepiiri tunnettiinkin keskiajan loppuun mennessä yhä yleisemmin syntinä, jota ei pitänyt edes mainita.

– Tätä on tosin korostettu myöhemmässä tutkimuksessa liikaakin, koska melua riitti myös, Linkinen lisää.

Kolmas pääkysymys keskittyy tähän meluun, jota tuotettiin kronikoissa ja runoissa erityisesti mustamaalaustarkoituksessa. Osansa saivat niin kaksi 1300-luvun kuningasta, katolinen kirkko, uskonnollinen uudistusliike Lollardit, kuin kerettiläisiksi tuomitut Temppeliritaritkin. Syytökset liitettiin muihin syytöksiin ja kaikki syytökset yhdessä vahvistivat toisiaan. Syytöksillä oli välinearvo, ja ne näyttävät olleen ajan tapa pärjätä poliittisissa valtapeleissä.

Neljäs pääluku kattaa inhon, pelon ja kauhun asiaa kohtaan. Inhon ja pelon kuvauksia on teologiassa ja runoelmissa runsaasti. Samasukupuolinen seksi sijoitettiin helvettiin silloin kun sitä yleensä kuvailtiin tarkemmin. Tämä osoittautuu toistuvaksi kirjalliseksi fantasiaksi useamman aikalaiskirjoittajan asiankäsittelyn perusteella.

Nauru on viides pääkysymys. Kyse on pilkkanaurusta, joka kohdistui sukupuolirajojen rikkomiseen, mutta myös kokonaiseen kimppuun erilaisia nauramalla tuomittavia asioita.

Viimeinen pääkysymys on pitkä luku erilaisten mahdollisuuksien raameista ohi tuomitsemisten. Näitä pohditaan hiljaisuuden, hämmennysten, ystävyysliittojen ja ystävien rakkauden ylistämisen traditioiden kautta.

– Menneisyyden naisparien mahdollisuudet näyttävät asettuvat hiljaisuuden raameihin, miesparien taas ystävien rakkauden ylistämisen perinteeseen, kun seksistä ei puhuttu ikinä mitään. Ja kun ei puhuttu, ei puhuttu myöskään synnistä, Linkinen sanoo.

Sen sijaan ystävyyssuhteita saatettiin solmia kirkoissa ja niistä kirjoitettiin ylistäviä romanttisia runoja.

Linkisen tutkimus on ensimmäinen kattava, kokonaisen kirjan mittainen historiantutkimuksellinen selonteko aihepiiristä tänä aikana. Tutkimus on valmistunut vuosien mittaan Turun yliopistossa kulttuurihistorian oppiaineessa sekä keskiajan ja uuden ajan alun tutkimuskeskuksessa, sekä Yorkin keskiajan tutkimuskeskuksessa.

***

Lauantaina 13. huhtikuuta 2013 kello 12 esitetään Turun yliopistossa (Calonia,  auditorio Cal1, Caloniankuja 3) julkisesti tarkastettavaksi filosofian maisteri Tom Kalervo Linkisen väitöskirja ”Stinking deed, deepest love: Same-sex sexuality in later medieval English culture” (Haiseva teko, syvin rakkaus: Samasukupuolinen seksuaalisuus myöhäiskeskiajan englantilaisessa kulttuurissa). Virallisena vastaväittäjänä toimii professori Ruth Mazo Karras Minnesotan yliopistosta Yhdysvalloista ja kustoksena professori Hannu Salmi. Väitös kuuluu kulttuurihistorian alaan.