EU:n biopolttoainepolitiikka on puutteellista (Väitös: FM Niko H. Humalisto, 15.10.2014, maantiede)

​Liikenteen toimivuus on fossiilisten polttoaineiden varassa. EU:n vuosittainen hintalappu tuontiöljylle ja -maakaasulle on noin 400 miljardia euroa ja tuonnin osuuden ennustetaan kasvavan entisestään. Biopolttoaineiden edistäminen on kuitenkin pysähtynyt EU:ssa. Politiikan tekijät kiistelevät toimeenpantavien säädösten teknisistä yksityiskohdista sen sijaan, että tarkastelisivat kokonaiskuvaa, toteaa Humalisto tuoreessa väitöskirjassaan.

– EU:n päätöksenteon jumiutuminen ei hyödytä oikeastaan ketään – ehkä öljyntuojamaita lukuun ottamatta, Humalisto sanoo.

Biopolttoaineille suotuisa politiikka myötävaikutti Humaliston mukaan biopolttoaineiden kulutuksen kasvuun Unionissa läpi 2000-luvun. Kulutus ei kuitenkaan ole tasaisesti jakautunut EU:n jäsenvaltioiden kesken. Ruotsin biopolttoainekulutus on jo yli 10 prosenttia, kun taas Virossa kulutuksen on raportoitu olevan nolla prosenttia.

– Yksi väitöskirjani keskeisimmistä väitteistä on, että EU:n poliittiset ja oikeudelliset keinot muuttuvat, kun niitä siirretään osaksi kansallisia järjestelmiä. Tämän ohella EU:lla ei ole suoraa mahdollisuutta vaikuttaa kohteisiinsa, vaan niiden toimeenpano vaatii valtiollisten ja yksityisten toimijoiden tiivistä yhteistyötä, Humalisto kertoo.

EU havahtui ongelmiin luotuaan puitteet kasvulle

Biopolttoaineiden edistämiseen liittyviä ei-toivottuja ilmiöitä ovat esimerkiksi maankäytön muutoksista aiheutuvat suorat ja epäsuora päästöt sekä niiden vaikutukset biodiversiteettiin ja paikallisyhteisöjen maaoikeuksiin. Euroopan komissio on ehdottanut rajoituksia biopolttoaineiden edistämiseen vasta nyt, kun EU:ssa on rakennettu biopolttoaineiden tuotantokapasiteettia reilusti yli nykyisen kysynnän.

Rajoitteet koskevat ensisijaisesti maankäytön muutoksia aiheuttavia satopohjaisia polttoaineita, jotka muodostavat reilusti yli 90 prosenttia kaikista EU:ssa kulutetuista biopolttoaineista. Humalisto väittääkin, että EU:n on edennyt nurinkurisesti biopolttoainepolitiikassaan.

– EU havahtui ei-toivottuihin vaikutuksiin vasta luotuaan puitteet biopolttoaineiden tuotannon ja kulutuksen nopealle kasvulle. Tutkijat ja kansalaisyhteiskunnan toimijat olivat kuitenkin varoitelleet päättäjiä jo aikaisemmin. Tällaiset politiikan U-käännökset ovat myrkkyä yrittäjille, koska ne synnyttävät epävakaan investointi-ilmapiirin, Humalisto toteaa.

Humalisto osoittaa tutkimuksessaan, että aiheesta tehdyt tieteelliset tutkimukset on vahvasti kilpailutettu biopolttoainesektorin toimijoiden keskuudessa. Poliitikot kuitenkin olettavat tutkimusten antavan yksiselitteisiä vastauksia aihetta koskeviin kysymyksiin. Näin ollen Humalisto ei pidä luultavana, että päätöksenteon pohjaksi syntyisi tieteellistä konsensusta.

EU yksinkertaistaa biopolitiikkaa koskevat kysymykset

Euroopan komissio on keskittynyt yhä enenevässä määrin biopolttoaineiden ilmastovaikutuksiin, vaikka biopolttoaineiden kautta alun perin tavoiteltiin maataloustuotannon monipuolistamista, jätteiden tehokkaampaa hyödyntämistä, energiaomavaraisuuden kehittämistä ja ympäristöhyötyjen saavuttamista.

Humaliston mukaan EU:n politiikka typistää biopolttoaineet suoraviivaiseksi kysymykseksi päästöjen hallinnasta. Sen sijaan tulisi kehittää tapoja, joilla eurooppalainen biopolttoainekehitys muokkaa yhteisöjä, paikallistalouksia, ruokaturvaa ja ekosysteemejä ympäri maapalloa.

– On vaikea kuvitella, että näin monimuotoiseen teollisuudenhaaraan voisi soveltaa suoraviivaisia, yksi koko sopii kaikille -tyylisiä poliittisia ratkaisuja. Asia koskettaa muun muassa metsä- ja maataloussektoria, orgaanisen kemian tutkimuslaboratorioita ja investointipankkeja, Humalisto toteaa.

Vaikka EU tavoittaisi ongelmistaan huolimatta asettamansa 10 prosentin tavoitteen uusituvalle energialle liikenteessä vuoteen 2020 mennessä, 90 prosenttia liikenteestä saisi silti käyttövoimansa fossiilisista polttoaineista. Infrastruktuuria, tuotantoteknologioita ja autokantaa uudistavat prosessit etenevät hitaasti, minkä vuoksi uusia poliittisia avauksia tarvitaan Humaliston mukaan pikaisesti valmistuaksemme vuoden 2020 jälkeisten energia- ja ilmastotavoitteiden saavuttamiseen.

***

Keskiviikkona 15. lokakuuta 2014 kello 14 esitetään Turun yliopistossa (Publicum, auditorio Pub2, Assistentinkatu 7, Turku) julkisesti tarkastettavaksi filosofian maisteri Niko Humaliston väitöskirja ”The European Union and assembling biofuel development - topological investigations concerning the associations between law, policy and space” (Euroopan Unioni ja biopolttoainekehityksen koostaminen - topologisia tulkintoja lain, politiikan ja tilan kytkeytymisistä). Virallisena vastaväittäjänä toimii professori Ari Lehtinen Itä-Suomen yliopistosta ja kustoksena professori Risto Kalliolla Turun yliopistosta.

FM Niko Humalisto on syntynyt 1979 Lahdessa ja kirjoittanut ylioppilaaksi 1999 Salinkallion lukiosta Lahdesta. Filosofian maisteriksi Humalisto valmistui 2004 Turun yliopistosta, jossa hän parhaillaan toimii koordinaattorina. Väitös kuuluu maantieteen alaan.