Turun yliopiston tiedote 24.10.2014
Tulokset ovat osa lääketieteen lisensiaatti Heli Lahtelan Turun yliopistoon tekemää väitöstutkimusta. Hän korostaa muita suuremmassa hyytymä- ja vuotoriskissä olevan eteisvärinäpotilaan hoidossa kokonaisarvioinnin merkitystä.
Yksi Lahtelan työn osatutkimuksista käsitteli Marevan-kauppanimellä myytävän varfariinin vaikutusta pallolaajennustoimenpiteen aikana. Aiemmin on ollut tapana keskeyttää varfariini muutamaa päivää ennen toimenpidettä ja korvata se hepariinihoidolla. Tähän hoitoa hidastavaan ja monimutkaistavaan käytäntöön ei Lahtelan tutkimuksen perusteella ole tarvetta.
– Tämän tutkimuksen jälkeen myös eurooppalaisia hoitosuosituksia on muutettu, Lahtela sanoo.
Mahdollista onkin, että tutkimus on osaltaan tuonut taustatietoa uusiin suosituksiin.
– Suonensisäisesti annosteltavia voimakkaita verihiutaleiden toiminnan estäjiä (GP-estäjät) käytetään pallolaajennuksessa sepelvaltimon sisälle syntyvän hyytymän hoitoon ja ehkäisyyn. Tämän tutkimuksen valossa lääkkeeseen liittyvä vuotovaara on huomattava silloin kun eteisvärinäpotilaalla on jo käytössä tehokas ”verenohennushoito”. Niinpä lääkkeen käyttö pyritään nykyään kohdistamaan vain potilaisiin, joilla on hyvin suuri sepelvaltimohyytymän vaara, Lahtela sanoo.
Väestön ikääntyessä ja diagnostiikan kehittyessä eteisvärinäpotilaita on enenevässä määrin.
– Hoidon laadun kehittymisen tulisi myös vastata haasteeseen eli pystyisimme tarjoamaan myös tälle potilasryhmälle turvallista ja tehokasta hoitoa, Lahtela sanoo.
Pallolaajennustoimenpiteen yhteydessä lääkevalinnat ovat tasapainoilua eri riskien välillä
Tutkimuksen löydökset auttavat parantamaan korkeassa hyytymä- ja vuotoriskissä olevien eteisvärinäpotilaiden hoitokäytäntöjä sepelvaltimoiden pallolaajennustoimenpiteen yhteydessä.
Eteisvärinäpotilaiden perushoitoon kuuluu rytmihäiriön aiheuttamien hyytymien synnyn ehkäisy verenohennuslääkkeillä, antikoagulanteilla (esimerkiksi Marevan). Näin pyritään estämään hyytymien aiheuttamat vakavat aivoinfarktit.
Sepelvaltimoiden pallolaajennustoimenpiteen yhteydessä tarvitaan myös perushoitoa tehokkaampaa hyytymien estohoitoa samaan aikaan kun suonensisäinen toimenpide aktivoi hyytymistaipumusta.
– Potilas on siis samanaikaisesti altis toimenpiteeseen liittyville verenvuodoille sekä yleisesti hyytymisjärjestelmän normaalin toiminnan muuttamisen tuomille verenvuoto- ja hyytymäriskeille. Näiden hoitokäytäntöjen parantaminen on hoitotulosten kannalta erittäin merkityksellistä, Lahtela sanoo.
Lahtela analysoi väitöstutkimuksessaan tämänhetkisiä eteisvärinäpotilaiden antitromboottisia eli verisuonten tukkeutumista estäviä hoitokäytäntöjä pallolaajennustoimenpiteen yhteydessä sekä raportoi tuloksista sekä sairaalavaiheen että kuukauden seurannan aikana.
Työssä arvioitiin myös munuaisten vajaatoiminnan vaikutuksia potilasryhmässä, sekä erilaisten vuotoriskiä arvioivien pisteytysten osuvuutta vuoden seurannassa. Laajoja satunnaistettuja tutkimuksia näistä aiheista ei ole saatavilla.
Tutkimuksessa todettiin lievä munuaisten vajaatoiminta 37 prosentilla potilaista. Siihen liittyi yli kaksinkertainen kuolemanvaara toimenpidettä seuranneen vuoden seurantajakson aikana. Yhteensä 4,5 prosentilla ilmeni jokin merkittävä sydän- tai verenkiertoperäinen komplikaatio kuukauden seurannassa.
– Kaikki tutkimuksessa testatut vuotoriskitaulukot yksinään todettiin huonoiksi ennustamaan vuotokomplikaatioita vuoden seurannan aikana PCI:n jälkeen. Tämä korostaa sitä, ettei riskiä voi arvioida pelkästään taulukoiden avulla vaan lääkärin on tarkasteltava kokonaistilannetta. Aivan kuten nykyisin tehdään, Lahtela sanoo.
**
Perjantaina 31. lokakuuta 2014 kello 12 esitetään Turun yliopistossa (Tyks, T-sairaala, Johan Haartman -sali, G1, Hämeentie 11,Turku) julkisesti tarkastettavaksi lääketieteen lisensiaatti Heli Lahtelan väitöskirja ”Percutaneous Coronary Intervention in Patients with Atrial Fibrillation:A Study of Factors Affecting Outcome, with a Special Emphasis on Periprocedural Antithrombotic Treatment” (Eteisvärinäpotilaiden sepelvaltimoiden pallolaajennus ja verkkoputkistenttaushoito). Virallisena vastaväittäjänä toimii dosentti, professori h.c. Raimo Kettunen Itä-Suomen yliopistosta ja kustoksena professori Juhani Airaksinen Turun yliopistosta.
LL Heli Lahtela on syntynyt 1974 Elimäellä ja kirjoittanut ylioppilaaksi 1993 Elimäen lukiosta. Lääketieteen lisensiaatiksi Lahtela valmistui 2010 Turun yliopistosta. Parhaillaan hän toimii erikoistuvana lääkärinä Valkealan terveysasemalla. Väitös kuuluu kardiologian ja kardiovaskulaarilääketieteen alaan.
**
Kaikki Turun yliopiston tiedotteet: www.utu.fi/tiedotteet