Christer Kihlmanin teokset purkavat ajatusta vakaista seksuaalisista identiteeteistä (Väitös: FM Mikko Carlson, 28.5.2014, kotimainen kirjallisuus)

​Turun yliopiston tiedote 22.5.2014

Mikko Carlsonin Turun yliopistossa tarkastettava väitöstutkimus pureutuu suomenruotsalaisen Christer Kihlmanin 1970- ja 1980-luvuilla julkaistuihin teoksiin, joiden ilmestyminen osui Suomessa kiinnostavaan seksuaalipoliittiseen murroskohtaan.

– Homoseksuaalisuus vapautui rikos- ja sairausluokituksista, mutta ei lakannut olemasta kulttuurinen ”ongelma” ja yhteiskunnallinen kysymys, Turun yliopistossa väittelevä Mikko Carlson sanoo.

Carlsonin tutkimus käsittelee teoksia Människan som skalv (Ihminen joka järkkyi), Alla mina söner (Kaikki minun lapseni), Livsdrömmen rena (Puhtaita elämän unelmat), Dyre prins (Kallis prinssi) ja Gerdt Bladhs undergång (Gerdt Bladhin tuho).

Tila monimuotoistaa seksuaalisuuden

Suomalaisen kirjallisuuden seksuaalisen toiseuden, kuten homoseksuaalisuuden, kuvaukset ovat pitkään olleet lähes kartoittamaton alue. 1960–80-luvuilla esimerkiksi Yhdysvalloissa kukoisti identiteettipoliittisen ulostulokirjallisuuden perinne. Tällaisen perinteen puuttuminen ei ole kuitenkaan estänyt aiheiden ja teemojen käsittelyä kotimaisessa kirjallisuudessa.

Calrson kysyy tutkimuksessaan, mikä merkitys on seksuaalisen identifioitumisen ja tietyn kulttuurisen tilan kytköksellä ja miten se ilmenee Kihlmanin tuotannossa.

– Esimerkiksi homoidentiteettien kuvaamiseen ei ollut meillä poliittiseen joukkovoimaan perustuvaa sosiaalista tilausta. Tällä on ollut ratkaiseva vaikutus kirjallisuutemme tapaan käsitellä seksuaalista erityisyyttä. Aiheita ja teemoja on käsitelty verhotummin, rohkeaa kuvausta vältellen, Carlson kertoo.

Hän huomauttaa, että toisaalta juuri edellä mainituista syistä johtuen seksuaalisuus näyttäytyy Kihlmanin teoksissa sisäisesti ristiriitaisena, monimuotoisena ja erilaisissa tiloissa muuttuvana.

– Kihlman purkaa kiinnostavasti ajatusta vakaista seksuaalisista identiteeteistä.

Homokirjailijuuden ristiriitaiset ehdot

Kysymys tilasta kytkeytyy aikakauden keskusteluihin seksuaalisesta vapautumisesta ja sen kulttuurisesta ja poliittisesta sääntelystä. Toisaalta tutkimuksessa nousee esiin, miten Kihlmanin kirjailijakuvan ja arkaluontoisista aiheista kirjoittamisen välinen suhde on ollut jännitteinen. Keskiössä on se, miten ristiriitaisia piirteitä homo- ja tunnustuskirjailijaksi määrittelyyn liitetään.

– Kyse ei ole vain kirjailijan suhteesta kirjailijakuvaansa vaan tilasta, jonka kirjailija saa tai voi ottaa kirjallisuusinstituutiossa. Teoksissa huomio kiinnittyy prosessiin, jossa kulttuurisesta, temaattisesta ja kerronnallisesta tilasta tulee toisiaan täydentäviä ja erottamattomia.

Kaappi: ei vain piilopaikka vaan myös mahdollisuus

Carlson korostaa tutkimuksessaan, miten keskeistä seksuaalisuuden ja tilan yhteyden kuvaaminen on ollut myös miestenvälistä rakkautta ja halua käsittelevässä maailmankirjallisuudessa.

– Kaapin käsitteellä on kuvattu homoseksuaalisuuden ympärille syntyvää vaikenemista. Kihlmanin Etelä-Amerikkaan sijoittuvat teokset tekevät kuitenkin näkyväksi, miten kaapin tila voi ilmentää paitsi seksuaalista monimuotoisuutta, myös normeista poikkeavan seksuaalisuuden erityisiä kulttuurisia reunaehtoja, Mikko Carlson painottaa.

***

Keskiviikkona 28. toukokuuta 2014 kello 12 esitetään Turun yliopistossa julkisesti tarkastettavaksi filosofian maisteri Mikko Carlsonin väitöskirja ”Paikantuneita haluja. Seksuaalisuus ja tila Christer Kihlmanin tuotannossa". Virallisena vastaväittäjänä toimii professori Sanna Karkulehto Jyväskylän yliopistosta ja kustoksena professori Lea Rojola.

FM Mikko Carlson on syntynyt 1975 Tampereella ja kirjoittanut ylioppilaaksi 1994 Tammerkosken lukiosta Tampereelta. Filosofian maisteriksi Carlson valmistui Turun yliopistosta 2002, jossa hän parhaillaan toimii tutkijana. Väitös kuuluu kotimaisen kirjallisuuden alaan.