Amerikansuomalainen vasemmisto vastusti rasismia, mutta uskoi rotujen kehityseroihin (Väitös: FM Aleksi Huhta, 8.12.2017, yleinen historia)
Yhdysvaltain suomalainen työväenliike suhtautui kriittisesti amerikkalaiseen rasismiin, muttei yleensä kiistänyt rotujen ja rodullisten kehityserojen olemassaoloa. Aleksi Huhdan väitöstutkimus tarkastelee amerikansuomalaisen työväenliikkeen suhtautumista rasismiin ja rotuajatteluun 1900-luvun alkuvuosista 1930-luvun loppuun ulottuvalla ajanjaksolla.
Turun yliopiston tiedote 1.12.2017
Aikaisempi amerikansuomalaisia koskeva tutkimus on luonut kuvan suomalaisista nurkkakuntaisena ja eristäytyneenä siirtolaisryhmänä. Suomalaisten suhdetta amerikkalaisen yhteiskunnan etniseen moninaisuuteen ei ole juurikaan tutkittu. Aleksi Huhdan väitöskirja, joka käyttää lähteenään lähinnä amerikansuomalaista työväenlehdistöä, on ensimmäinen laajamittainen tutkimus aiheesta.
Ymmärrys etnisestä erilaisuudesta jäsensi työväenliikkeen poliittista ajattelua
Huhdan tutkimus osoittaa, että ymmärrys ihmiskunnan jakautumisesta kansakuntiin ja rotuihin jäsensi merkittävin tavoin amerikansuomalaisen työväenliikkeen poliittista ajattelua. Tämä haastaa käsitystä siitä, että työväenaktiivit olisivat keskittyneet politiikassaan lähinnä luokkaeroihin ja jättäneet muut ihmistenväliset erilaisuudet huomiotta.
– Amerikkalaisen työväenluokan kielellinen ja etninen moninaisuus oli yksi eniten keskustelluista aiheista 1900-luvun alun Yhdysvaltain työväenliikkeessä. Suomalaiset olivat suurimpia siirtolaisryhmiä amerikkalaisissa vasemmistojärjestöissä ja osallistuivat aktiivisesti näihin keskusteluihin, Huhta toteaa.
Etnisestä erilaisuudesta puhuttiin 1900-luvun alun Yhdysvalloissa erityisesti rodun käsitteen avulla. Rodulliset hierarkiat vaikuttivat keskeisesti taloudellisten, poliittisten ja kulttuuristen resurssien jakoon. Amerikansuomalaisen työväenliikkeen yhteiskuntakritiikki tarttuikin myös amerikkalaiseen rasismiin, joka kohdistui siirtolaisia ja maan rodullisia vähemmistöjä kohtaan.
Työväenlehdistössä rasismi nähtiin porvarien juonena ja kapitalistisen yhteiskunnan rappion merkkinä
Amerikansuomalaisessa työväenlehdistössä rotuvihan lietsomista pidettiin porvarien keinona jakaa työväenluokka kyräileviin kuppikuntiin. Rodullista väkivaltaa, joka 1900-luvun alun Yhdysvalloissa kohdistui etenkin mustiin amerikkalaisiin, pidettiin myös kapitalistisen yhteiskunnan rappion merkkinä. Etelävaltioiden lynkkausväkivalta herätti suomalaisessa työväenlehdistössä ankaraa kritiikkiä. Lynkkaukset nähtiin esimerkkinä kapitalistisen ja kristillisen sivistyksen ohuudesta.
– Suomalaissiirtolaisten epäilevää suhdetta rasismiin ruokki myös heidän oman rodullisen asemansa epävarmuus. Suomalaiset olivat liittovaltion virallisissa rotuluokitteluissa valkoisia, mutta heidän rodullista kuntoisuuttaan myös epäiltiin. 1900-luvun alun amerikkalaisessa siirtolaisvastaisessa retoriikassa valkoiset eurooppalaisetkin jaettiin useisiin keskenään eriarvoisiin rotutyyppeihin. Suomalaisia saatettiin esimerkiksi pitää aasialaiseen mongolirotuun sekoittuneena kansana, minkä oletettiin selittävän heidän alhaista sivistystasoa ja taipumusta radikalismiin, Huhta kertoo.
Rotujen olemassaoloa tai kehityseroja ei kiistetty
Amerikansuomalaisen työväenlehdistön vahvasta rasisminvastaisesta eetoksesta huolimatta rotujen olemassaoloa tai niiden välisiä kehityseroja ei yleensä kiistetty. Tällaiseen rotuajatteluun kannustivat muun muassa sosialistien piirissä yleiset evoluutioteoriat. Myös marksilainen historiakäsitys ohjasi näkemään kapitalismin kehittäneet eurooppalaiset muita rotuja kehittyneempinä.
– Suomalaissosialistit pitivät esimerkiksi aasialaisia ja mustia työläisiä eurooppalaistaustaisia kehittymättömämpinä, joskin rotujenvälisten kehityserojen luonteesta ja merkityksestä oli eri käsityksiä. Toiset pitivät kehityseroja vaikeasti kiinni kurottavina ja kannattivat aasialaisten siirtolaisten maahantulokieltoja. Etenkin radikaalissa IWW-järjestössä ja kommunistipuolueessa ei-eurooppalaisten kansojen kehitysmahdollisuuksiin suhtauduttiin kuitenkin optimistisemmin. Globaalin kapitalismin uskottiin tasoittavan kehityserot nopeasti, Huhta kertoo.
Rodullinen ajattelu kumpusi monista aatehistoriallisista lähteistä
Huhdan tutkimus osoittaa, että rodullinen ajattelu oli 1900-luvun alussa poliittista ja yhteiskunnallista kenttää laajasti lävistänyt ajattelutapa. Vaikka työväenliikkeen ajatellaan yleisesti korostaneen luokkaerojen merkitystä, jäsensivät rodulliset mielikuvat myös työväenliikkeen toimijoiden käsityksiä ihmistenvälisistä eroista. Amerikansuomalaisten rodullisen ajattelun juuria ei siis voi helposti palauttaa mihinkään yksittäiseen alkuperään, kuten esimerkiksi amerikkalaiseen rasismiin.
– Tutkimieni suomalaisradikaalien rodullinen ajattelu otti vaikutteita hyvin erilaisista aatehistoriallisista lähteistä, kuten esimerkiksi marksilaisuudesta, darvinismista, lehdistön lynkkauskuvauksista ja kommunistisen puolueen antirasistisesta retoriikasta. Ihmisryhmiä tyypittelevällä ajattelulla vaikuttaakin olevan huomattavan moninaiset aatehistorialliset juuret, mikä selittää rodullisen ajattelun ja rasismin muuntautumiskykyä myös nykyisyydessä, Huhta summaa.
***
FM Aleksi Huhta esittää väitöskirjansa Toward a Red Melting Pot: The Racial Thinking of Finnish-American Radicals, 1900–1938 julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 8.12.2017 klo 12 (Turun yliopisto, Sirkkalan kampusalue, Janus-sali, Kaivokatu 12, Turku).
Vastaväittäjänä toimii professori Peter Kivisto (Augustana College, Illinois, Yhdysvallat) ja kustoksena professori Taina Syrjämaa. Tilaisuus on englanninkielinen.
FM Aleksi Huhta on syntynyt vuonna 1984 ja kirjoitti ylioppilaaksi Vaasan yhteislukiosta vuonna 2003. Huhta suoritti korkeakoulututkintonsa vuonna 2011 Oulun yliopistossa. Väitöksen alana on yleinen historia. Huhta työskentelee ma. yliopistonlehtorina Turun yliopistossa.
Väittelijän yhteystiedot: p. 040 757 5131, alehuh@utu.fi
Väittelijän kuva: https://apps.utu.fi/media/vaittelijat/huhta_aleksi.jpg
