1960–70-lukujen diskossa solmittiin lujia ystävyyssuhteita (Väitös: KM Liisa Avelin, 5.12.2014, kulttuurihistoria)
Käsitys diskosta pinnallisena paheiden pesänä istuu mielikuvissa sitkeästi. Disko on assosioitunut arvaamattomaan, pelottavaan ja mustaan ja näyttäytynyt ulkopuolisille esimerkiksi vapaan seksin paikkana, huumeluolana ja nuorison turmelijana. Aiheesta väittelevä Liisa Avelin osoittaa, että 1960-luvulla Suomeen rantautunut varhainen disko oli pikemminkin intiimi ja kodinomainen rock-klubi, joka mahdollisti tiiviiden nuorten yhteisöjen syntymisen. Nuorena koetut ystävyys ja rakkaus ovat kantaneet nykypäivään saakka.
Turun yliopiston tiedote 28.11.2014
Avelinin tutkimus keskittyy varhaiseen suomalaiseen diskoon ja sen ympärille rakentuneeseen kulttuuriin. Väitöstutkimuksia aiheesta ei ole Suomessa tätä ennen julkaistu.
- Puhe 1960–70-lukujen diskoista ja niiden nostalgisointi on nykyisin vilkasta, mutta tiskijukkavetoisena vaikuttaa keskittyvän diskoissa soitettuun musiikkiin. On aika tuoda esiin niissä viihtyneiden asiakkaiden näkökulmia siitä, millaista oli viettää nuoruuttaan diskossa ja mitä disko heille merkitsi, Avelin sanoo.
Eteläkymenlaaksolaisessa Karhulassa, nykyisessä Kotkassa, toimi vuosina 1969–1979 Kåren Kellari, yksi maamme ensimmäisistä diskoista. Väitöstutkimuksessa tarkastellaan Kåren Kellarin merkitystä siellä 15–18-vuotiaina viihtyneiden nuorten kokemalle yhteisöllisyydelle. Lisäksi työssä kiinnitetään huomiota siihen, millaisia muotoja diskoyhteisöllisyys saa 2000-luvulla esimerkiksi Kåren Kellarin muistelotapahtumissa, kun toimijat ovat samat, mutta aika ja paikka eri.
Hyvä, paha disko
Avelin osoittaa, että Kåren Kellarissa yhdistyi suomalaisten seurantalojen, nurkkatanssien, ohjelmallisten iltamien, tanssilavakulttuurin, koulutanssien ja popkonserttien perinne mannermaisten jazz-klubien ja diskojen globaaliin esikuvaan.
- Kåren Kellarin asiakkaat muodostivat löyhän yhteisön, jonka toiminta kiinnittyi länsimaiseen rockkulttuuriin: musiikin kuluttamiseen, ajassa olevaan pukeutumiseen ja päihteiden käyttöön. Vastikään vapautunut keskiolut vauhditti diskossa viihtymistä, Avelin kuvaa.
Avelinin mukaan Kåren Kellarissa käyminen oli aikuisuuteen kurkottamista ja tasapainoilua kunnollisen ja huonon käyttäytymisen välillä. Rajojen kokeilu ja etsintä, oman identiteetin rakentuminen sekä kodin vaikutuspiiristä irtaantuminen yhdistyivät diskossa uuden sosiaalisen ryhmän jäsenyyteen sekä uusien vapaa-ajanviettotapojen ja kulutustottumusten omaksumiseen.
Kåren Kellarin tapauksessa oli erityistä, että disko syntyi melko pienelle paikkakunnalle, joka ei sijainnut maamme suurten kaupunkien vaikutuspiirissä, ja osoitti silti – tai juuri siksi – elinvoimansa. Avelin erottaa Kåren Kellarissa diskopioneerien (1969–1970), diskoklubin (1970–1974) sekä muutosten diskosukupolvien (1975–1979) asiakassukupolvet, jotka heijastavat kukin omaa aikaansa.
- Diskosukupolvet määräytyvät nuoruuden tärkeiden avainkokemusten ja Kåren Kellarin toiminnassa tapahtuneiden muutosten mukaan. Lisäksi niissä heijastuu yhteiskunnassa ja nuorisokulttuurissa nähtävä kehitys. Nuoruudessa kulutetulla musiikilla on keskeinen merkitys; rock on jokaisen diskosukupolven keskeisimpiä avainkokemuksia, Avelin sanoo.
Hämyinen disko toi yhteen hipit ja diskohileet
Tiivis yhteisö nuorille suunnitellussa diskossa tarjosi turvallisen kehyksen kokea ja harjoitella monia asioita ensi kertaa yhdessä.
- Disko oli vapaa-ajanviettopaikka ensin poppareille ja hipeille, ja 1970-luvun puolivälistä myös punkkareille ja diskohileille. Nuorten tarve luoda ympäristö omista lähtökohdistaan mahdollistui Kåren Kellarissa, josta tuli erilaisten nuorisokulttuurien kohtaamispaikka. Diskon pimeys, tungos, tupakansavu ja musiikin pauhu yhdistivät nuoria asiakkaita ja häivyttivät eroja heidän välillään, kuvaa Avelin.
1960–1970-lukujen Kåren Kellarin yhteisöissä syntyi syvää ystävyyttä, joka on kantanut vuosikymmenien päähän. Kåren Kellarin muistelot ovat vielä 2000-luvulla keränneet kerrallaan jopa 300 entistä diskonuorta Karhulaan.
- Kun Kåren Kellarin muisteloiltoja on järjestetty paikallisessa ravintolassa, meno on kuin nuoruuden diskossa. Olut maistuu, nuoruudesta tutut hitit luovat tunnelmaa ja tanssilattia on täynnä. Vain sankka tupakansavu puuttuu. Ystävien tapaaminen on kuitenkin iltojen suola ja perimmäinen syy tapaamisille, Avelin sanoo.
Väitöstyöhönsä liittyen Avelin on kehittänyt muistitiedon keräämiseen blogin, jossa aikalaiset saivat yhdessä muistella nuoruutensa diskoilua. Uudenlainen tutkimusmenetelmä osoittaa, että julkinen ja kollektiivinen muistelu verkossa sai heidät muistamaan nuoruuteen liittyviä asioita helpommin, mutta ennen muuta syvemmin kuin yksin muistellen.
**
Perjantaina 5. joulukuuta 2014 kello 12 esitetään Turun yliopistossa (Medisiina, Osmo Järvi -sali, Kiinamyllynkatu 10, Turku) julkisesti tarkastettavaksi KM Liisa Avelinin väitöskirja ”Kåren Kellari. Karhulalaisdisko ja sen yhteisöt 1969 - 1979”. Virallisena vastaväittäjänä toimii dosentti Sven-Erik Klinkmann Åbo Akademista ja kustoksena professori Hannu Salmi Turun yliopistosta.
KM Liisa Avelin on syntynyt 1955 Miehikkälässä ja kirjoittanut ylioppilaaksi 1974 Sunilan yhteiskoulusta Karhulasta. Kotiteollisuusopettajaksi Avelin valmistui 1980 Fredrika Wetterhoffin Kotiteollisuusopettajaopistosta ja kasvatustieteen maisteriksi 2005 Helsingin yliopistosta. Hän toimii työelämäpalvelujen koordinaattorina Kotkan–Haminan seudun koulutuskuntayhtymässä. Väitös kuuluu kulttuurihistorian alaan.