1800-luvun saaristolaisperheen kirjeet kertovat naisten vahvasta roolista lasten kouluttamisessa (Väitös: FL, VTM Kirsi Keravuori, 12.9.2015, Suomen historia)
04.09.2015
FL, VTM Kirsi Keravuori on löytänyt Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjallisuusarkistosta ja Turun maakunta-arkistosta laajan 1800-luvun perhekirjeenvaihdon, joka valottaa poikkeuksellisella tavalla saaristolaisten arkea, työtä ja elämäntapaa. Kustavilaisten Simon ja Wilhelmina Janssonin kirjeet kolmelle pojalleen nostavat esiin "tavallisten ihmisten" omat ajatukset ja kokemukset.
Turun yliopiston tiedote 4.9.2015
Simon ja Wilhelmina Jansson lähettivät kolme poikaansa ensin Turkuun kouluun ja sen jälkeen yliopistoon Helsinkiin. Keravuoren tutkimus kertoo niistä keinoista, joilla taloudellisesti varsin vaatimattomissa oloissa eläneet vanhemmat onnistuivat järjestämään poikiensa opinnot.
Keravuoren mukaan sosiaalista nousua ja ensimmäisen polven maaseututaustaista sivistyneistöä on yleensä tutkittu tilastollisesti isän ammatin mukaan. Wilhelmina Janssonin kirjeet osoittavat, että äidin rooli saattoi olla koulutuksesta päätettäessä keskeinen.
– Nuorena orvoksi jäänyt Wilhelmina Jansson oli kasvanut säätyläistön reunamilla, ja hänen kauttaan perheeseen tuli kulttuurista pääomaa, tärkeitä suhteita, ruotsin taito sekä voimakas tahto nostaa poikansa säätyläistön jäseniksi. Isän ammatti talonpoikaislaivurina teki kouluttautumisen taloudellisesti mahdolliseksi, Keravuori toteaa.
Kirjeet ovat yksilön ja yhteisön leikkauskohta
Keravuoren mukaan arkistoissa säilynyt laaja kirjeenvaihto tuo merkittävällä tavalla valoa nälkävuosina eläneiden ihmisten arkielämään. Simon ja Wilhelmina Jansson kertovat kirjeissään yksityiskohtaisesti kustavilaisesta elämästä ja pitäjän ihmisistä.
– Uutisointi liittyy nälkävuosien aikana usein sairauksiin ja kuolemaan. Kirjeiden kautta muodostuu näkymä paikallisyhteisön arkeen ja juhlaan, ja ne valottavat uudella tavalla murroskautta eläneen perinteisen talonpoikaispurjehduksen käytäntöjä. Kirjeet kertovat myös kirjeenvaihdon kulttuurin leviämisestä suomalaiselle maaseudulle, sanoo Keravuori.
Saaristolaisten oma ääni on säilynyt arkistossa
Janssonin perheen kolmekymmentä vuotta jatkunut kirjeenvaihto tekee mahdolliseksi tutkia yhden perheen jäsenten omia kertomuksia elämästään, toiveistaan ja pettymyksistään.
– Perhe on poikkeuksellinen juuri siinä mielessä, että sen dokumentteja on säilynyt, toteaa Keravuori.
– Teoreettisesti painottuneen tutkimukseni keskeinen kysymys on, kuinka tällaisia yksityisiä, arkeen ja perhe-elämään keskittyviä kirjeitä voi mielekkäällä tavalla käyttää tieteellisen historiantutkimuksen lähteinä, hän jatkaa.
Keravuori pohjaa työnsä hollantilaiseen ja ranskalaiseen egodokumenttien tutkimuksen teoriaan. Väitöskirja liittyy 1800-luvun itseoppineiden kirjoittajien tutkimukseen, joka on tuonut päivänvaloon eliittien ulkopuolisten kirjoitustaitoisten ihmisten tekstejä. Erityisesti koulua käymättömien naisten tekstit 1800-luvulta ovat harvinaisia.
**
Lauantaina 12. syyskuuta 2015 kello 12 esitetään Turun yliopistossa (päärakennus, Tauno Nurmela -sali, Yliopistonmäki) julkisesti tarkastettavaksi filosofian lisensiaatti, valtiotieteen maisteri Kirsi Keravuoren väitöskirja "Rakkaat poikaiset". Simon ja Wilhelmina Janssonin perhekirjeet egodokumentteina (1858–1887). Virallisena vastaväittäjänä toimii dosentti Pirkko Leino-Kaukiainen Helsingin yliopistosta ja kustoksena professori Kirsi Vainio-Korhonen.
FL, VTM Kirsi Keravuori on syntynyt 1961 Espoossa ja suorittanut ylioppilastutkinnon 1980 Tapiolan lukiossa Espoossa. Valtiotieteen maisteriksi Keravuori valmistui 1988 Helsingin yliopistosta ja filosofian lisensiaatin tutkinnon hän suoritti 2012 Turun yliopistossa. Hän työskentelee toimituspäällikkönä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran biografiakeskuksessa. Väitös kuuluu Suomen historian alaan.