Yliopisto on työyhteisösovittelun edelläkävijä

​Turun yliopisto osallistui vuonna 2007 pilottiorganisaationa tutkimukseen, jossa selvitettiin sovittelun mahdollisuuksia erilaisten työyhteisöjen konfliktinhallintakeinona. 

Kokemukset pilottihankkeesta olivat rohkaisevia, ja sovittelu on ollut yliopistossa vakiintunut käytäntö jo viiden vuoden ajan. 

Nyt on edetty jo niin kutsuttuun toiseen aaltoon, jossa omasta organisaatiosta koulutetaan useita työntekijöitä sovittelijoiksi. Näin yliopiston ulkopuolisten sovittelijoiden käytöstä voidaan vähitellen luopua.

Sovittelua yliopistossa ohjaava henkilöstön kehittämispäällikkö Ismo Saario kiittää käytäntöä sen toimivuudesta.

- Työntekijöiden kynnys haasteellisten ristiriitatilanteiden esille ottamiseen on yliopistossa selvästi laskenut. Sovittelu tarjoaa selkeän rakenteen ja prosessin, jonka sisällä voi toimia luovasti huomioiden kulloinkin soviteltavan tapauksen erityispiirteet.

Hyväksi havaitusta käytännöstä on tullut pysyvä malli

Työyhteisösovittelua ei ole tähän mennessä otettu käyttöön muissa korkeakouluissa, vaan Turun yliopisto on mallin edelläkävijä. Toiminta tuli pysyväksi yliopiston palveluksi vuonna 2009, ja kuluneen syksyn henkilöstökoulutusten myötä on käytäntö saatu yliopistossa nyt täysin omavaraiseksi.

- Sovittelijoina toimivat työntekijät tuntevat organisaation, ja heillä on hyvä kontekstuaalinen tietämys. Oman väen kouluttaminen sovittelijoiksi tuottaa myös kulttuuria, jossa asioihin puututaan nopeasti ja apu on aina lähellä, Saario korostaa.

Soviteltavia tapauksia on kuluneen viiden vuoden aikana ollut käynnissä muutamia vuodessa. Kokemukset sovittelun vaikutuksista ovat olleet hyviä. Saarion mukaan kaikissa soviteltavissa tapauksissa konfliktin purkamisessa on joko onnistuttu hyvin tai vähintään edetty myönteiseen suuntaan.

Onnistumisen avaimet ovat kuulluksi tuleminen ja yhteiseen ratkaisuun sitoutuminen

Sovitteluprosessi ja konfliktin ratkaisu sisältää useita vaiheita. Prosessissa pyritään siihen, että osapuolet sitoutuvat toimintatapojensa muuttamiseen arjen työn tekemistä palvelevalla tavalla.

- Oleellista sovittelussa on osapuolten osallistaminen ja sitouttaminen ratkaisun löytämiseen. Sovittelijat eivät ota konfliktiin kantaa, vaan huolehtivat siitä, että eri näkökannat tulevat kuulluksi ja että osapuolet keskustelevat asiasta kunnes pääsevät ratkaisuun, Saario kuvaa. 

Yhteisen ratkaisun löydyttyä tehdään ratkaisusta kirjallinen sopimus, jossa konfliktissa osallisina olevat sitoutuvat toimintatapojen muuttamiseen. Tilanteen purkamisen onnistuminen varmistetaan seurantaneuvottelussa.

Työeläkeyhtiö Varma on kiinnostunut sovittelukäytännöstä, ja työeläkeyhtiön pyrkimyksenä on järjestää muiden yliopistojen toiveesta sovittelukoulutusta syksyllä 2013.

LR