WORK2021-konferenssin ensimmäisessä WORK I -osassa keskusteltiin pandemian aiheuttamista haasteista työ- ja yksityiselämässä

Konferenssin aikana pidettiin yhteensä 49 esitystä monitieteellisissä työryhmissä. Esitysten teemat käsittelivät erilaisia näkökohtia ja skenaarioita, jotka koskivat esimerkiksi johtamisen ja työhyvinvoinnin haasteita Covid-19:n aikana, etätyötä, robottien ja ihmisten jakamia työtehtäviä, sekä oppimista digitalisaation, algoritmien ja terveyden kontekstissa. Abstraktikirja on kaikkien osallistujien nähtävillä ja tutustumisen arvoinen.

Konferenssissa puhui kaksi pääpuhujaa: Juliet Schorin keynote-esitys käsitteli aihetta ”Unpacking the platform economy” ja Koen Frenkenin esitys aihetta ”Safeguarding the public interests in the gig economy”.

Alustatalouden yleisestä narratiivista puuttuu heterogeenisuus

Juliet Schor, sosiologian professori Boston Collegesta, piti keynote-puheenvuoron otsikolla Contested Terrain: Unpacking the Platform Economy. Puheenjohtajana tässä esityksessä toimi professori Steven Vallas Northeasternin yliopistosta.

Alustatalous on erittäin kiistanalainen, Juliet Schor mainitsi puheensa alussa. Alustatalouden idea sai alkunsa jakamisen ideasta ja peer-2-peer -toiminnoista, kuten AirBnB:sta ja muista yksityisten kiinteistöjen vuokraustavoista. Kuitenkin esimerkiksi Kiinassa AirBnB -huoneistot ovat johtaneet paikallisten perheiden häätöihin. Monissa kaupungeissa ympäri maailmaa vuokrat ovat nousseet markkinahäiriöiden takia. Tällainen julkisuus on johtanut mielikuvaan alustojen riistämisestä ja hyväksikäytöstä. Schor muistutti, että keskustelut siitä, mitä alustataloudessa tapahtuu ja miten ihmiset näkevät alustatalouden, ovat usein ristiriidassa.

”Alustatalous on heterogeenista, dynaamista ja kiistanalaista”, Schor sanoi. ”Eri tieteenaloilla ja kirjallisuudessa on paljon vaihtelua siinä, miten ihmiset näkevät alustatalouden”, hän jatkoi.

Schor muistutti, että yleisestä ”Uberization” narratiivista puuttuu heterogeenisyyttä, että se on liian yksiulotteinen ja ettei se käsittele tiettyä alustojen voiman dynamiikkaa. Narratiivi on liian keskittynyt Yhdysvaltoihin, ja Schor mainitsikin, että esimerkiksi Iso-Britanniassa Uber-kuljettajat nähdään työntekijöinä. Puheessaan Schor kuvaili monin esimerkein, miten alustatalouden narratiivista puuttuu heterogeenisyyttä sekä työvoiman sisällä että markkinoilla, paikoissa, alustoilla ja ajassa. Alustatalouden tarina on dynaaminen, mutta kyse ei ole vain siitä, että se olisi jyrämäinen kaiken tieltään tuhoava voima, kuten alustoja usein kuvaillaan. Alustatalouden dynamiikka on monimutkaisempaa.

Schor kertoi, että työvoiman heterogeenisyys tarkoittaa ”hallinnasta vetäytymistä”, koska alustojen työntekijät voivat yleensä suunnitella omat työaikansa, työtuntinsa ja hallita itse työprosessia toisin kuin esimerkiksi ollessaan töissä McDonald’sissa. Vaikka kirjallisuudessa on käyty jonkin verran keskustelua työajan itsemäärittelystä, koska työntekijöiden täytyy työskennellä markkinoiden kysynnän mukaan, on lisätyöntekijöiden ja alustatyöstä riippuvaisten työntekijöiden välillä selvää eroa. Schor esitteli kattavia tutkimustuloksia, joiden mukaan lisätyönä alustatyötä tekevillä työntekijöillä on paljon enemmän positiivisia kokemuksia alustatyöstä kuin alustatyöstä riippuvaisilla työntekijöillä. Lisätyönä alustatyötä tekevät työntekijät kokevat, että heillä on enemmän kontrollia työhönsä ja vähemmän algoritmien tekemää valvontaa.

Schor muistutti, että sääntelyllä, joka koskisi esimerkiksi minimipalkkaa ja taukoja, on mahdollista vähentää ja pysäyttää Uber-mallisten alustojen käyttö. Sääntely on tärkeää ja se on kasvanut viime vuosien aikana. Yksi tärkeä näkökulma on yhteistoiminta. Yhdysvalloissa ravintolat ovat luoneet yhteistyössä heidän omia toimitusalustojansa, jolloin heidän ei tarvitse käyttää jo olemassa olevia alustoja.

”Uberization” on yksi tärkeä trendi alustataloudessa, mutta se ei ole kaikki, mitä alustataloudessa tapahtuu”, Schor muistutti esityksensä lopuksi.

Keikkatyöalustat tarvitsevat sääntelyä niiden laajentuessa julkiselle sektorille

Torstain keynote-puheenvuoron piti Koen Frenken, innovaatiotutkimuksen professori Utrechtin yliopistosta. Hän käsitteli aihetta otsikolla Safeguarding Public Interests in the Gig Economy. Erikoistutkija, dosentti Seppo Poutanen Turun yliopistosta toimi esityksen puheenjohtajana.

Frenkenin mukaan keikkatalous ei ole oma ilmiönsä vaan osa laajempaa talouden muutosta, jossa kaikenlaiset onlinealustat astuvat päälavalle ja esiintyvät suuressa roolissa taloudessa ja yhteiskunnassa. Tämä on myös osa keskustelua tulevaisuuden työstä. Frenken mainitsi Uberin, taksipalvelualustan, joka on luultavasti kaikista tunnetuin, tutkituin ja kiistellyin alusta.

Keikkatalousalustat, kuten Uber, Helpling ja muut vastaavat alustat tulevat leviämään muille sektoreille tulevaisuudessa, Frenken mainitsi. Alustat liittyvät mukaan uusille toimialoille, kuten koulutukseen ja terveydenhuoltoon, erityisesti kotihoitoon. On odotettavissa, että tämä liiketoimintamalli tulee laajenemaan muille sektoreille, mukaan lukien julkinen sektori. Päättäjät, tutkijat ja valtiot yrittävät keksiä, miten säännellä tätä taloutta. Keikkatalousalustat himmentävät rajoja muun muassa siinä, mikä työntekijän ja freelancerin välinen ero on, mikä on laillista ja mikä laitonta työtä, mikä on maksettua ja mikä ilmaista työtä. Nykyiset instituutiot eivät ole sopivia hallitsemaan haasteita, joita nämä alustat luovat, joten niitä on vaikea säännellä, Frenken muistutti.

”Alustat eivät ole mitään uusia yhteiskunnissamme”, Frenken muistutti. ”Esimerkiksi keltaiset sivut, sanomalehtien mainokset ja työnvälitystoimistot ovat olleet oman aikansa alustoja. Se mikä on uutta, on teknologia, jota nykyalustoilla käytetään. Käyttämällä teknologiaa alustat keräävät dataa, ne yhdistävät dataa algoritmien avulla, poissulkevat osallistujia ja toimivat kuin yksityinen sääntelijä”, Frenken kuvaili.

Keikkatalous on suhteellisen pieni alustatalouden osa. Frenken kysyi ovatko keikka-alustat todella disruptiivisia. Pitääkö meidän olla huolissaan niistä ja uusista sääntelyistä niihin liittyen? Toisaalta vastaus on kyllä. Keikkatalousalustat haastavat ne instituutiot, joihin hyvinvointivaltiot perustuvat. Tällä hetkellä, oikeusjutut ympäri maailmaa liittyen esimerkiksi keikkataloustyöntekijöiden työntekijärooliin, Uber-kyytien turvallisuuteen, Deliveroo-kuljetusten aikana tapahtuviin onnettomuuksiin ja niin edelleen, kertovat haasteista, joita valtioilla on alustayritysten kanssa. Toisaalta keikkatalousalustoja ei mielletä disruptiivisina. Jos katsotaan numeroita, Alankomaiden 9 miljoonasta työntekijästä n. 0,08 miljoonaa tienaa vähintään puolet tuloistaan keikkatalousalustojen kautta. Frenkenin mukaan vastaus disruptiivisuuden kysymykseen on ehkä. Useita uusia alustoja ja liiketoimintamalleja syntyy jatkuvasti ja jos niitä ei säännellä, ne saattavat välittää käytännössä kaiken joustavan työvoiman ja kannustaa työn joustavuuteen uusilla sektoreilla.

Eurooppalaisessa kontekstissa julkinen keskustelu liittyen kaikkiin alustoihin sisältää yksityisyyden, kilpailun, kyberturvallisuuden ja syrjinnän. Tarkemmin keikkatalousalustoihin liittyviä julkisen keskustelun aiheita ovat tasapuoliset toimintaedellytykset, verojen noudattaminen, kuluttajansuoja ja työsuojelu. Mietittäessä keikkatalouden sääntelytarpeita on tärkeää miettiä, missä julkinen etu ja alustan etu yhdistyvät ja eroavat, mutta myös sitä, missä roolissa alustat ovat sääntelyn ja toimeenpanon suhteen.

Frenken päätti puheensa esittämällä viisi erilaista skenaariota alustatyölle. Hän näkee, että alustatyöntekijät voidaan nähdä joko itsenäisinä yrittäjinä tai työntekijöinä. On myös mahdollista, että syntyy jonkinlainen ”kolmas kategoria”, joka olisi freelance+ -malli. Neljäs skenaario on työehtosopimukset, jolloin keikkatyöntekijät ollessaan itsenäisiä yrittäjiä, mutta riippuvaisia alustasta, pitäisi olla oikeus työehtosopimusneuvotteluihin. Viides skenaario on minimipalkan määrittely freelancer-töihin, jotta varmistetaan, että ihmiset tienaavat vähintään minimipalkkaa.

”Keikkatalouden sääntelyn ratkaisut eivät tule tapahtumaan ihan hetkeen”, Frenken sanoi. ”Luultavasti 5–10 vuodessa syntyy uusia instituutioita parantamaan keikkatyöläisten elämää”, Frenken päätti keynote-esityksensä.

Teksti: Marja Rautajoki, Anne Kovalainen, Seppo Poutanen, Oskari Pukkila / Turun yliopisto

WORK2021 konferenssi on kansainvälinen foorumi, jossa vaihdetaan työn tutkimustietoa ja -kokemuksia työn ja työelämän tutkijoiden ja asiantuntijoiden kesken. Konferenssin järjestävät Turun yliopisto ja Turun työtieteiden keskus TCLS kolmen virtuaalikonferenssin sarjana elokuussa, lokakuussa ja joulukuussa 2021.