WORK III -konferenssissa keskusteltiin covid-19 pandemian aiheuttamista paikallisista ja globaaleista haasteista
Kiitos kaikille WORK2021-konferenssiin 8–9.12.2021 osallistujille!
Kattoteemana vuoden 2021 konferenssille oli Work beyond crises, Työ kriisien jälkeen. Teema kutsui tutkimaan tämänhetkisen kriisin monimutkaisia ja kompleksisia puolia, käynnissä olevaa muutosta sekä globaaleja ja paikallisia kysymyksiä, joita me kohtaamme työn maailmassa kolmessa konferenssiosassa.
WORK III konferenssin kohokohdat
Kolmannessa WORK2021 konferenssissa keskustelut pyörivät globaalien ja paikallisten Covid-19 tuomien työelämän haasteiden ympärillä, mutta myös siinä kuinka pandemia on vaikuttanut maailmaan sosiaalisesti, taloudellisesti ja terveydellisesti. Keskusteluissa puhuttiin myös ilmastonmuutoksen vaikutuksista työllisyyteen, pandemia-aikaisesta siirtymästä etätöihin, eriarvoisuudesta, sukupuolisista muutoksista sekä merkityksellisestä työstä.
Konferenssissa pidettiin lähes 70 esitystä. Esitysten aiheet käsittelivät muun muassa työelämän ympäristöongelmia, kestävää työllisyyttä digitaalisessa työssä, opetuksen digitaalista valmiutta, sukupuolittunutta työtä covid-19 aikana, työ- ja vapaa-ajan sekoittumista ja etätyön tuomia haasteita ja mahdollisuuksia hyvinvointiin. Abstraktikirja on jaettu konferenssiosallistujille, ja se on tutustumisen arvoinen. WORK III abstraktikirja julkaistaan avoimesti kaikille tammikuun 2022 lopussa.
Konferenssiohjelmassa oli myös keynote-puheenvuoro Eurofoundin tutkimusjohtaja, tohtori Massimiliano Mashcerinin pitämänä. Puheen aiheena oli Covid-19:n tuomat taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset Euroopassa. Konferenssissa oli myös plenaripaneeli, jossa professori Gillian Symon (Lontoon yliopisto), professori Katrina Pritchard (Swansean yliopisto) ja professori Christine Hine (Surreyn yliopisto) keskustelivat digitaalisen työn ja organisaation tutkimusmetodeista.
COVID-19 PANDEMIA ON VAIKUTTANUT EUROOPASSA ENITEN NUORIIN
”Covid-19 pandemia on muuttanut ihmisten elämää radikaalisti ympäri maapallon”, tohtori Massimiliano Mascherini totesi 8.12. pitämässään keynote-puheessaan. Pandemialla on suuria vaikutuksia siihen, kuinka ihmiset elävät ja työskentelevät, vaikuttaen ihmisten fyysiseen ja henkiseen hyvinvointiin merkittävällä tavalla. Pandemia alkoi terveyskriisinä, mutta vain muutamassa viikossa se kehittyi taloudelliseen lamaan ja syvään sosiaaliseen kriisiin.
Mascherini esitteli Eurofoundin elämisen, työskentelemisen ja covid-19-internetkyselyn ulottuvia tuloksia ihmisten elämästä pandemia-aikana ympäri Eurooppaa. Kyselyssä oli yhteensä 120 000 vastaajaa kolmella eri kyselykierroksella.
”Makronäkökulmasta, Covid-19-kriisi on ollut suurin kriisi, jota me olemme koskaan globaalisti kohdanneet” Mascherini mainitsi. Eurooppalaiset maat ovat kohdanneet niin sosiaalisia kuin taloudellisia haasteita mutta molemmat sekä sosiaaliset että taloudelliset menetykset ovat jakaantuneet epätasaisesti EU-jäsenvaltioiden kesken. Etelä-Euroopan maissa on ollut suuria ongelmia, kun taas muualla Euroopassa ja keski-idässä on sopeuduttu paremmin haasteisiin. Toisaalta pandemian välitön kokonaisvaikutus työllisyyteen on paljon heikompi ja tasaisempi Eurofoundin kyselytutkimuksen mukaan.
Kun covid-19-kriisia tarkastellaan mikrotasolla, Eurofoundin kyselytutkimuksen tulokset näyttävät, että kriisi on vaikuttanut eri ihmisryhmiin ja alueisiin eri tavoin: vaikkakin vanhemmat ikäluokat ovat haavoittuvaisempia terveysvaikutuksien osalta, he vaikuttavat sopeutuneen paremmin pandemian taloudellisiin ja sosiaalisiin vaikutuksiin. Toisaalta nuoremmat ikäluokat, jotka kestivät paremmin terveydellisiä haittoja, olivat haavoittuvaisempia pandemian taloudellisiin ja sosiaalisiin tekijöihin, Mascherini kertoi.
Taloudellisten ongelmien lisäksi mielenterveysongelmat ovat luoneet Euroopan alueelle varjon, joka tulee vaikuttamaan pitkään. Keväällä 2020 eurooppalaiset kärsivät yksinäisyydestä ja masennuksesta yhdistettynä vähäiseen optimismiin. Suuri osa kyselyyn vastanneista kertoi menettäneen työnsä: 3 % pysyvästi ja 23 % väliaikaisesti. Etätyöntekijät ilmoittivat kokevansa korkeampaa rasitusta työskennellessään kotoansa pienten lastensa parissa. Etätyöstä tuli monille työntekijöille tavanomainen työskentelytapa Covid-19:n aikana: tulosten mukaan 45 % ihmisistä teki töitä kotoa käsin rajoitusten aikana. Työskentelytapojen muutos on haastanut erityisesti lapsiperheet, ja työn ja vapaa-ajan erottamisesta on tullut vaikeampaa.
”Sairauksien ja kuolemien lisäksi Covid-19 on synnyttänyt mielenterveyden ”rinnakkaisepidemian”, Mascherini muistutti. On enenevissä määrin todisteita mielenterveysongelmien lisääntymisestä, ihmisten haavoittuvuudesta ja hälyttävistä vaikutuksista ihmisten emotionaaliseen ja sosiaaliseen toimintaan. Pandemiaan liittyvä hätä johtuu sairauden pelosta, taloudellisista vaikutuksista, epävarmuudesta, eristyneisyydestä ja sulkutilanteissa vallitsevista jännitteistä. ”Nämä mielenterveysongelmat voivat vaikuttaa yhteiskuntiimme pitkään pandemian jälkeen – siksi meidän on tartuttava näihin haasteisiin nyt”, Mascherini totesi.
DIGITAALISEEN TYÖN JA ORGANISAATIOIDEN TUTKIMUKSEN METODIT
Torstaina 9. joulukuuta plenaripanelistit, professori Symon, professori Pritchard ja professori Hine, esittelivät kirjaansa Research Methods for Digital Work and Organization, joka on Oxford University Pressin julkaisema. Professori Symon avasi paneelin antamalla yleiskasauksen kirjan taustasta ja perusteista. ”Kirjamme matka alkoi paljon ennen pandemiaa”, Symon aloitti. ”Sittemmin kirjan ajoitus on ollut todella hyödyllinen, kuten voidaan todeta”, hän totesi. Kirjoittajat olivat keskustelleet digitaalisen datan tutkimusmenetelmäkirjasta jo pitkään, ja neljän vuoden aikana keskustelua syntyi useammin eri konferensseissa ja keynote-puheissa eri tutkijoiden toimesta, jolloin kirja alkoi muotoutua. ”Sitten pandemia iski, ja sen seurauksena kirja tuotettiin kokonaan virtuaalisesti. Itse kirja on todellakin ollut digitaalisen työn tulos”, Symon totesi.
Vaikka on todettu, että kaikkeen työhön liittyy digitaalisuutta, tässä nimenomaisessa kirjassa tutkijat olivat kiinnostuneita ymmärtämään digitaalista työtä arjen digitaalisen työn näkökulmasta. Tämä kehys kohtaa haasteita digitaalisen työn saavuttamisessa tutkijan näkökulmasta, mm. jos työn ja vapaa-ajan rajat hämärtyvät, miten tunnistaa, mikä nähdään työnä ja mikä vapaa-aikana, kun molemmissa käytetään samoja alustoja ja laitteita. ”Meidän on pohdittava, mikä ero työn ja vapaa-ajan välillä 2000-luvun digitalisoituneessa maailmassa on? Digitaalisuus voi lisätä esimerkiksi vapaa-aikana työskentelyä.”, Symon jatkoi. Myös muun muassa digitaalisen datan kokonaisvaltaisuus ja tutkimusaiheen näkymättömyys ja näkyvyys voivat aiheuttaa tiettyjä haasteita tutkijoille.
”Tämä on monimutkainen aihealue, jossa on paljon jännitteitä, ja toisin kuin monet menetelmiin keskittyvät kirjat, teos ei esitä menetelmiä ikään kuin erillisinä. Menetelmät nähdään pikemminkin erilaisina näkökulmina ja tutkimuskehikkoina. Lukuja ovat kirjoittaneet poikkitieteelliset tukijat eri puolilta maailmaa kaikilta uravaiheilta”, professori Pritchard totesi. Teoksen ensimmäisen osan Working with Screens käsittelee yksityiskohtaisia analyyseja yksilöiden ja ryhmien vuorovaikutuksista laitteiden ja näyttöjen välityksellä. Osa II Digital Working Practices kuvaa, kuinka nykypäivän digitaaliset työkäytännöt kehittyvät työntekijän näkökulmasta. Osa II Distributed Work and Organizing kuvaa, kuinka digitaalinen vuorovaikutus muotoilee ja muovautuu kehittyvien työtapojen ja organisoinnin kautta, ja osa IV Digital Traces of Work tarkastelee työn ja työntekijöiden jättämiä polkuja ja muovaa niitä tutkimustarkoituksiin.
Professori Hine kertoi yleiskatsauksen digitaalisen työn ja tutkimusmenetelmien tulevaisuudesta: ”Kirjan on tarkoitus olla tulevaisuuden varmuusteksti, ja se käsittelee kattavasti metodologista päättelyä sekä kuinka toimia metodologisesti digitaalisen ympäristön kanssa”. Yksi artikkelien avainkysymyksistä on digitaalisen työn tutkimuksen etiikka. Digityön taidot, digitaalisen työn tutkija ja pandemian jälkeisen digitaalisen työn tulevaisuus ovat päätekijöitä, kun tarkastellaan digitaalisen työn ja tutkimusmenetelmien tulevaisuutta. ”Alustojen tulevaisuus ja niiden voima ja rooli digitaalisen työn tutkimuksessa on yksi avainkysymyksistä, joita pitää käsitellä nyt ja tulevaisuudessa”, Hine päätti.
Teksti: Marja Rautajoki, Anne Kovalainen, Seppo Poutanen, Oskari Pukkila / Turun yliopisto
WORK2021 on kansainvälinen konferenssin, jossa jaetaan tutkimustietoa ja kokemuksia työstä ja työelämästä tutkijoiden asiantuntijoiden kesken. Konferenssin järjestää Turun yliopisto ja Turun työtieteiden keskus TCLS kolmen virtuaalikonferenssin sarjana syyskuussa, lokakuussa ja joulukuussa 2021.