Wnt16-geeni säätelee luun lujuutta ja murtumariskiä
Turun yliopiston tutkijat olivat mukana tutkimusryhmässä, joka havaitsi Wnt16-geenin merkittävän yhteyden murtumariskiin ja luun lujuuteen.
Göteborgin yliopiston tutkimusryhmä on professori Claes Ohlssonin johdolla löytänyt uuden luun lujuutta ja murtumariskiä säätelevän mekanismin. Turun yliopiston lisäksi tutkimusryhmässä oli tutkijoita Uumajan ja Harvardin yliopistoista.
Tutkimuksessaan ryhmä selvitti, kuinka Wnt16-geenin tuottama proteiini säätelee luun lujuutta. Wnt16-proteiini tuotetaan luussa, uutta luuta muodostavissa soluissa, ja se estää luuta hajottavien solujen kypsymistä ja toimintaa. Turun yliopiston tautimallinnuskeskuksessa tuotettiin keskeisimmät Wnt16-geenin ja -proteiinin vaikutustavan selvittämisessä käytetyt hiirimallit.
– Osoitimme, kuinka kyseisen geenin toiminnan poisto haurastuttaa luita ja aiheuttaa jopa spontaaneja raajojen luun murtumia hiiressä. Oletuksemme siten on, että hiiressä ja ihmisessä tämä luun lujuuteen vaikuttava mekanismi on samankaltainen, Turun yliopiston biolääketieteen laitoksen professori Matti Poutanen toteaa.
Murtumat ovat merkittävä syy yli 80-vuotiaiden kuolemiin
Kaksi vuotta sitten tutkimusryhmä havaitsi laajoissa geneettisissä tutkimuksissa, että Wnt16-geenillä on merkittävä yhteys suureen murtumariskiin. Tähänkin työhön osallistuivat Turun yliopiston tutkijat professori Olli Raitakarin ja professori Jorma Viikarin johdolla. Tällä havainnolla ei kuitenkaan voitu varmasti osoittaa, onko geenin ja luun haurastumisen välillä syy-seuraussuhde, ja millä mekanismilla geeni vaikuttaa taudin ilmentymiseen ja taudinkuvaan.
– Nyt meillä on useita hiirimalleja, joiden avulla kykenemme yhdessä soluviljelyssä tehtävien töiden kanssa ratkomaan edelleen tätä merkittävää lääketieteellistä ongelmaa ja edistämään lääkekehitystä. Tämä työ, johon osallistui 15 tutkimuslaitosta omilla osaamisvahvuuksillaan, on myös erinomainen esimerkki kansainvälisen verkostoitumisen tärkeydestä, Poutanen sanoo.
Ikääntymiseen liittyvä osteoporoosi on merkittävä ongelma, sillä esimerkiksi noin neljännes lonkkamurtuman saaneista yli 80-vuotiaista menehtyy murtuman aiheuttamiin seurannaisvaikutuksiin. Tästä huolimatta raajojen luiden haurastumiseen liittyvät solutason mekanismit tunnetaan edelleen huonosti.
Tutkimus on julkaistu Nature Medicine -tiedelehdessä 12.10.2014.
JV