Vuoden tiedekirja -palkinto Kirsi Vainio-Korhoselle
09.01.2013
Ujostelemattomat toi Turun yliopiston historian professorille Kirsi Vainio-Korhoselle Vuoden tiedekirja -palkinnon. Ujostelemattoman onnellisena Vainio-Korhonen myös ottaa palkinnon vastaan. – Tämä on harvinainen kunnianosoitus, hän sanoo hymyillen.
Professori Kirsi Vainio-Korhonen on kohdannut innostuneen yleisön luennoidessaan kirjansa julkistamisen myötä naisten ensimmäisestä koulutuksen ja tutkinnon vaatimasta ammatista. - Tämä on alue, jota ei ole tutkittu, hän toteaa kätilöistä.
Pöydän kulmalla lepää teos Ujostelemattomat Kätilöiden, synnytysten ja arjen historiaa. Se on jatkumoa Vainio-Korhosen pitkäaikaiselle kiinnostukselle naisten työnteon historiaan.
- Tutkin naista ja naisten työnteon historiaa. Sitä kautta kiinnostuin 1700-luvun kätilöistä, mistä löytyikin ensimmäinen naisten koulutusala ja koulutuksen kautta hankittu ammatti, Vainio-Korhonen kertoo.
Kirjan pikainenkin selaaminen paljastaa runsaasti mielenkiintoisia otsakkeita, 
lukuisia kuvia, elävää kerrontaa. Palkintoraatiin kuuluneet oikeushistorian dosentti Mia Korpiola, ruokakulttuurin professori Johanna Mäkelä sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen emeritusprofessori Matti Sarvas luonnehtivat Ujostelemattomien olevan tinkimätöntä tiedettä, mutta samalla lukukokemuksen riemua.
lukuisia kuvia, elävää kerrontaa. Palkintoraatiin kuuluneet oikeushistorian dosentti Mia Korpiola, ruokakulttuurin professori Johanna Mäkelä sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen emeritusprofessori Matti Sarvas luonnehtivat Ujostelemattomien olevan tinkimätöntä tiedettä, mutta samalla lukukokemuksen riemua.
- Vainio-Korhosen kirjaa lukee kuin jännityskertomusta, he kirjoittavat perustellessaan 10 000 euron suuruista palkintoa.
Vuoden tiedekirja -palkinnon myöntävät Tieteellisten seurain valtuuskunta ja Suomen tiedekustantajien liitto. Palkintoa on jaettu vuodesta 1989 alkaen.
Yksilön kautta yleiseen
Kirjan julkistamisen jälkeen Vainio-Korhonen on luennoinut asiasta yliopistolla ja sen ulkopuolella. Kiinnostus on ollut suurta molemmin puolin. Esimerkiksi Studia Generalia veti puoleensa niin eläköityneitä kuin vasta ammattiin opiskelevia kätilöitä.
- Naisten kouluttautumismahdollisuus 1700-luvun yhteiskunnassa kiinnostaa ihmisiä, Vainio-Korhonen sanoo.
Kirja paljastaa, kuinka Tukholmassa oli jo 1600-luvulla käsityöläiskoulutuksella syntynyt kätilöiden ammattikunta. Ammattimainen koulutus luentoineen ja tentteineen alkoi vuonna 1711. Samalla avautui naiselle tasavertainen tie virkaan ja palkkaan.
Vuonna 1711 antoi kätilönvalansa myös ensimmäinen suomalainen, turkulainen nainen.
- Hän antoi valansa poikkeuksellisesti Turun akatemian lääketieteen professorille. Silloin Suomessa elettiin vaikeaa aikaa, viimeistä suurta ruttovuotta ja Suuri Pohjan sota oli meneillään, Vainio-Korhonen kertoo.
Palkintoraati kiittääkin teosta sen kyvystä yhdistää mikro- ja makrotaso. Kolmikon mukaan teos lähestyy kätilöiden koulutusta ja työtä yksilöiden kautta, mutta kytkee heidän toimintansa toiminnan osaksi valistuksen ideologiaa ja hyödyn ajan kaupunkikulttuuria.
Kirja kertoo koko perheen arjesta
Yksi kirjan vahvuuksista on dokumentoinnissa. Esimerkiksi eräs maalaus kuvaa 1700-luvun synnytystä, jossa lapsen pää on jo näkyvissä ja synnyttävän äidin vierellä istuva isä seuraa toimenpidettä rauhallisena.
- Luennoilla yksi tyypillisimmistä kysymyksistä onkin hämmästys siitä, että olivatko isät jo 1700-luvulla mukana synnytyksissä. Kyllä olivat, Vainio-Korhonen sanoo.
Kirjan kiitetäänkin tarjoavan lukijalle ennen kertomattoman tarinan 1700-luvun arjesta Suomessa. Kätilöiden ammattikunnan historian ohella se kertoo aikakauden käsityksiä perheestä, lapsista ja seksuaalisuudesta.
- Synnytys on universaali kokemus, joten tämä kirjoo kertoo myös odottavien äitien ja synnyttäjien historiaa, Vainio-Korhonen sanoo.
Vainio-Korhosen toiveissa on laajentaa tutkimusta koskemaan koko Eurooppaa. Sen hän tietää jo nyt, että kätilökoulutus levittäytyi 1700-luvulla koko Eurooppaan, kun kansat pyrkivät vähentämään lapsi- ja synnytyskuolleisuutta.
- Silloin oli huoli väkiluvun kasvusta. Vain sellainen valtio, jossa väkiluku ei laske, koettiin elinvoimaiseksi. Ja sotavoimat tarvitsivat täydennystä, Vainio-Korhonen sanoo.
Erja Hyytiäinen