Vieraslaji liejutaskurapu vaikuttaa rakkoleväyhteisön lajistoon

​Saaristomerelle asettunut ja nopeasti runsastunut vieraslaji liejutaskurapu on aivan uuden tyyppinen laji pohjoisella Itämerellä. Ensimmäiset rapuyksilöt löytyivät vuonna 2009 Naantalin edustalta, jonka jälkeen laji on levinnyt nopeasti Saaristomeren alueella ja pohjoisimmat havainnot kolkuttelevat jo Selkämeren ovella.

Turun yliopiston ja amerikkalaisen Marine Resources Research -instituutin tutkijat ovat ensimmäistä kertaa selvittäneet vieraslajiravun mahdollisia vaikutuksia Saaristomeren paikalliseen lajistoon.

Pohjoisella Itämerellä ei ennen liejutaskuravun tuloa esiintynyt ainuttakaan rapulajia, joten liejutaskurapu onkin aivan uuden tyyppinen saalistaja paikallisessa vedenalaisessa yhteisössä.

Saalistava liejutaskurapu yksipuolistaa eläinlajistoa

Saaristomeren tutkimuslaitoksella toteutetuissa ravinnonvalintatutkimuksissa liejutaskuravut suosivat ravinnokseen Saaristomeren selkärangattomia. Erityisesti siirat ja katkat olivat rapujen mieleen, mutta myös sinisimpukat kelpasivat ravinnoksi. Tutkijoiden mukaan yllätys oli, miten hyvin liikkuvatkin saaliit jäivät ravun saksiin.

Kenttäkokeissa taasen havaittiin rapujen vähentävän rakkoleväyhteisössä elävien selkärangattomien määrää sekä pienentävän yhteisön monimuotoisuutta.

– Ravut yksipuolistavat rakkoleväyhteisön
eläinlajistoa vähentämällä ravinnokseen käyttävien lajien yksilömäärää. Rapujen läsnäolosta näyttäisivät hyötyvän lajit, jotka eivät ravulle ravinnoksi kelpaa esimerkiksi pienen kokonsa vuoksi, Turun yliopiston tohtorikoulutettava Tiia Forsström sanoo.

Liejutaskurapu karkottaa rakkolevän puhdistuspartiona toimivat leväkotilot

Yksittäisistä lajeista ravuilla oli suurin vaikutus leväkotiloiden määrään rakkoleväpuskissa.

Ravun asuttamalla rakkolevällä leväkotiloita oli jopa 40 prosenttia vähemmän kuin ravuttomilla rakkolevillä. Aikaisempien kokeiden perusteella on todennäköistä, että leväkotilot eivät joutuneet rapujen saaliiksi vaan poistuivat rapujen valtaamilta rakkoleviltä välttyäkseen saalistukselta.

– Huolestuttavinta tuloksissa oli huomata leväkotiloiden vähyys rapujen asuttamissa rakkoleväpuskissa. Leväkotilot huolehtivat rakkolevän siisteydestä syömällä rakkolevän pinnalla kasvavia rihmaleviä. Jos leväkotiloiden määrä rapujen valtaamilla rakkoleväkasvustoilla vähenee, peittävät rihmalevät rakkoleväkasvustot nykyistä helpommin ja nopeammin. Tämä saattaa hidastaa rakkolevän kasvua ja jopa vähentää rakkolevän runsautta alueilla, joissa rapuja esiintyy, Forsström toteaa.

Rakkolevä on Itämeren yksi avainlaji, sillä sen kasvustot tarjoavat elinympäristön ja ravintoa monille pienille kaloille sekä selkärangattomille mereneläville.

– On kuitenkin hyvä muistaa, että laboratorio- ja kenttäkokeet antavat yksipuolisen kuvan rapujen saalistusvaikutuksesta, sillä luonnossa myös ravulla on saalistajia. Saaristomeren alueella useat kalalajit käyttävät rapuja ravinnokseen ja rapuja saalistamalla pienentävät rapujen saalistusvaikutusta, sanoo Forsström.

Tutkimuksen tulokset on julkaistu kansainvälisessä Biological Invasions -tiedelehdessä: http://link.springer.com/article/10.1007/s10530-015-0909-0/fulltext.html

LR

Kuva: Jukka