Vanhempien mukaanotto hoivaan vauhdittaa pikkukeskosten kasvua

​Joelin ylle leviää sininen valo. Lastentautiopin professori Liisa Lehtonen kertoo tuoreille vanhemmille Iina ja Niko Paukkuselle, että valo muuttaa ihoa keltaiseksi värjäävän  bilirubiinin vesiliukoiseen muotoon. Siten se poistuu elimistöstä virtsan mukana, avain kuten täysiaikaisilla vauvoilla konsanaan.

 

Hetki paljastaa kuin varkain sen, mistä Turun yliopiston ja Turun yliopistollisen keskussairaalan (Tyks) Vanhemmat vahvasti mukaan -toimintamallissa on kyse. Vanhemmat otetaan heti mukaan vauvan hoitoon. Niko ennätti Joelin vierelle jo silloin, kun Iina vielä tokeni keisarinleikkauksesta. Tuore äitikin työnnettiin sängyllä vielä samana iltana Joelin vierelle.

 

– Me opettelemme yhdessä vanhempien kanssa näkemään, milloin vauvalla on hyvä olla, mitkä ovat hänen stressimerkkinsä, miten hän on vuorovaikutuksessa. Keskosella myös viestintätavat ovat epäkypsiä ja vaikeasti havaittavissa. Meidän on opittava näkemään ne, Lehtonen sanoo. 

Yksi suurista hankkeista oli PIPARI eli pienipainoiset riskilapset. Vuonna 2001 käynnistyneessä pitkäaikaisseurannassa on mukana 232 pikkukeskosta ja 246 täysiaikaisena syntynyttä verrokkilasta. Lasten kehitystä on seurattu kouluikään saakka. PIPARI-tutkimuksessa olevat lapset käyvät parhaillaan 11-vuotistutkimuksessa, johon kuuluu lastenneurologin, silmälääkärin ja psykologin tutkimus.

 

Myös Vanhemmat vahvasti mukaan -toimintamalli pohjaa tutkimuksiin. Viime vuosikymmenellä Liisa Lehtonen ohjasi kolmea väitöskirjatyötä, joissa todentui vanhempien vaikutus.  Raija Latva todisti, että jos äiti saa lapsen syliinsä edes hetkeksi synnytyksen jälkeen ennen lapsen viemistä keskolaan, on lapsella vähemmän myöhempiä käyttäytymisen ja tunne-elämän ongelmia. Riikka Korjan väitöstyö osoitti, että mitä enemmän äiti kantoi viiden kuukauden ikäistä keskosta sylissään, sitä vahvemmaksi muodostuu äidin ja lapsen vuorovaikutus 6–12 kuukauden iässä. Anna Axelin puolestaan todisti väitöstyössään vanhempien merkityksen kivunlievityksessä.

– Kun vanhempi tukee lämpimillä käsillään keskosta sikiöasentoon kun vauvalle tehtiin kantapäänäytteen oton tai hengitysteiden puhtaaksi-imemisen kaltaisia hoitotoimia, kivunlievitys oli yhtä vahvaa kuin kipulääkkeillä, Lehtonen kertoo.

 

Havainnot saivat Liisa Lehtosen toimiin. Työyhteisössä kehitettiin kahden psykologin, Zack Boukydiksen ja Sari Ahlqvist-Björkrothin kanssa puolitoistavuotinen Vanhemmat vahvasti mukaan - koulutusohjelma, jolla vanhempien hoivan voima saatiin tukemaan keskosen kehitystä.

Iina ja Niko Paukkunen silittävät Joelia, juttelevat ja miettivät tulevaa. Vaikka poika on pieni, silmistä ei heijastu pelko vaan ilo. Joel ääntelehtii ja kipristelee jalkoja, näyttää, että hän havaitsee läsnäolijat.

 

– Perinteisesti on ajateltu, että keskolan teho-osto on suljettu paikka. Tehohoidon on annettu tulla vauvan ja äidin ja vauvan ja isän väliin. On kuitenkin olemassa paljon tutkimuksia, joiden mukaan separaatio on haitallista vauvalle. Meidän on pitänyt muuttaa toimintojamme niin, että vanhemmat kokevat olevansa tervetulleita, Lehtonen sanoo.

 

Vanhemmat vahvasti mukaan -mallin kehittäminen alkoi Tyksissä 2008, oikeiden toimintatapojen ja koulutuksen etsiminen vei pari vuotta. Sittemmin malli on viety ensin Satakunnan ja Päijät-Hämeen keskussairaaloihin, Oulun yliopistollinen keskussairaala ja Vaasan sairaala ovat mallin käyttöönotossa loppusuoralla.

 

– Ensi kesänä mittaamme tuloksia. Kehittämisen rinnalle ja sitä tulee tukemaan, Lehtonen sanoo.

 

Sen Liisa Lehtonen tietää jo nyt, että vanhempien mukana ololla on vaikutusta. Se on koettu ja nähty arjessa, ja todistettu aiemmissa tutkimuksissa. Simo Raiskilan väitöskirjatyö Vanhemmat vahvasti mukaan -projektissa todisti, että kun vauvojen imetystä lisättiin ja varhennettiin, nousi vauvojen paino aiempaan verrattuna 150 prosentilla.

 

– Me emme vietä tiedä, kuinka suuri osa muutoksesta johtuu ravitsemuksesta ja kuinka suuri osa siitä, että lapsen ollessa vanhemman lähellä stressi vähenee. Stressi aiheuttaa korkean kortisolitason, mikä hidastaa kasvua. Näin pehmeä kulttuuri muuttuu mitattavaksi faktaksi. Lapsen aivojen kasvu korreloi suoraan kehitysennusteeseen. Meidän suuri haasteemme on saada keskonen kasvamaan kuten hän kasvaisi kohdussa, Lehtonen sanoo.

”Jere” Virta on elänyt keskolassa elämänsä ensimmäiset 2 kuukautta ja 11 päivää. Hän syntyi raskausviikolla 29. Ensimmäiset päivät ovat äiti Maria Virran muistoissa epämääräistä sumua.  Sen hän muistaa, että hänet otettiin heti kun vain oli mahdollista mukaan hoitoon.

 

– Jere syntyi 5. heinäkuuta ja minä vaihdoin ensimmäisen vaipan 9. heinäkuuta. Jos en olisi päässyt heti mukaan, se olisi ollut surullista, Maria Virta muistelee aikaa, jolloin mielessä velloi myös pelko. Kun laitteet ja johdot tulivat tutuimmiksi, vanhempien pelkokin laantui.

Viikkojen aikana vanhemmat ovat myös päässeet auttamaan hoitajia työssään. He ovat osanneet kertoa, milloin Jere on tyytyväinen, milloin hänellä on avun tarvetta.  Liisa Lehtonen korostaakin, että tässä on yksi uuden hoitotavan ytimistä: henkilökunta ei opeta vanhempia vaan henkilökunta ja vanhemmat opiskelevat yhdessä huomaamaan juuri tuon vauvan yksilöllisiä tarpeita ja auttamaan pienokaista.

 

– Se, että osaa itse tehdä jotain eikä tarvitse joka asiaa kysellä hoitajilta, helpottaa paljon, Maria Virta sanoo.

 

Lehtosen mukaan uusi toimintamalli edellyttää, että hoitajilla on alkuvaiheessa enemmän aikaa potilaita kohden. Pelkän hoidon lisäksi on oltava myös opettaja ja valmentaja. Mitä pidemmälle aika kuluu, sitä enemmän henkilökunta keskittyy vain lääketieteellisen hoitoon ja vanhemmat hoitavat normaalit päivittäiset vauvan hoivan tarpeet. Siten paluu kotiin ei kasva liian pelottavaksi ajatukseksi.

 

Poika on vankistunut ja perheen esikoinen jo kyselee, koska vauva tulee kotiin. Kotiinlähtö ei pelota äitiäkään, vaikka sitten mukaan lähtisikin aluksi seuranta- ja hoivalaitteita.

– PIPARI-tutkimuksen suurin anti on ollut todentaa, että suuresta osasta keskosia kasvaa reippaita, täysin terveitä lapsia, Lehtonen sanoo.

 

Hyvien kuvantamismenetelmien avulla on voitu myös hälventää vanhempien epätietoisuutta. Magneettikuvien avulla voidaan jo varhain ennustaa tulevaa. Monille vanhemmille onkin voitu antaa jo varhain tieto: kaikki hyvin.

PIPARIn ja Vanhemmat vahvasti mukaan -toimintamallin lisäksi meneillä on useita kehittämishankkeita, suurimmat niistä Scene ja NAVA.

 

SCENE eli Separtation and Closeness Experience in Neonatal Environment -tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa selvitettiin kuudessa eri Euroopan maassa toimivien 13 sairaalan lähtötilanne tavassa ottaa vanhemmat mukaan hoitoon. Tutkimuksessa käytettiin vanhempien täyttämää päiväkirjaa sairaalassa oloajasta sekä lähetettiin äidille että isille joka ilta tekstiviesti, jossa kysyttiin eri kysymyksin, miten he ovat saaneet tukea ja mahdollisuuden osallistua sairaalahoidossa olevan vauvansa hoitoon.

 

Parhaillaan käydään dataa läpi ja keväällä on luvassa tuloksia.

 

 – SCENEssä tutkitaan vanhempien läheisyyden ja osallistumisen vaikutusta keskosen hoitoon. Mukana on eri tieteenaloja lääketieteestä esimerkiksi sosiologiaan, joka tutkii etnografian keinoin vanhempien kokemuksia. Hoitotieteen dosentti Anna Axelin koordinoi tätä kansainvälistä tutkimusryhmää, Lehtonen sanoo.

 

Turku on myös yksi maailman NAVA-keskuksista. Viisi vuotta käytössä ollut NAVA eli Neurally Adjusted Ventilation Assist -hengityshoitomuodossa  lapsi itse säätelee pallean toiminnallaan koneen voimaa. Anturi viedään keskosilla muutoinkin käytössä olevan nenämahaletkun osana pallean lähelle, ja sen signaalit auttavat konetta syöttämään apua lapsen oman elimistön rytmissä. Taistelu koneen määrittelemää hengitystahtia poistuu.