Jälkeläisen riski saada lapsuuden reaktiivisen kiintymyssuhdehäiriön (RAD) diagnoosi on suurentunut, jos vanhemmilla on diagnosoitu mikä tahansa mielenterveyden häiriö, osoittaa Turun yliopiston Lastenpsykiatrian tutkimuskeskuksen väestöpohjainen tutkimus. Erityisesti vanhempien alkoholi- ja huumeriippuvuus sekä äidin masennus ovat yhteydessä lapsen kiintymyssuhdehäiriöön. Kyseessä on laajin kiintymyssuhdehäiriön riskitekijöistä koskaan tehty tutkimus.
Reaktiivinen kiintymyssuhdehäiriö on lapsuuden sosiaalisen toiminnan häiriö, jossa lapsen kyky muodostaa normaali kiintymyssuhde on häiriintynyt. Häiriöön liittyy kykenemättömyys hyödyntää tukea ja lohdutusta sekä vetäytyvä, välinpitämätön, pelokas tai aggressiivinen tunneilmaisu. Hoitamattomana häiriö heijastuu lapsen koko elämään, toimintakykyyn ja myöhempiin ihmissuhteisiin.
Tutkimus osoitti, että jos molemmilla vanhemmilla oli jokin mielenterveysdiagnoosi, nousi lapsen kiintymyssuhdehäiriödiagnoosin riski 51-kertaiseksi verrattuna lapsiin, joiden vanhemmilla ei ollut diagnoosia. Pelkän äidin mielenterveysdiagnoosi yhdeksänkertaisti ja isän mielenterveysdiagnoosi kuusinkertaisti lapsen kiintymyssuhdehäiriödiagnoosin riskin.
– Kiintymyssuhdehäiriöisten lasten vanhempien yleisin ongelma oli alkoholi- ja huumeriippuvuus tai -ongelma molemmilla vanhemmilla, mitä esiintyi 20 prosentilla diagnoosin saaneiden lasten vanhemmista. Äidin masennus ja isän alkoholi- tai huumeongelma olivat toiseksi yleisin yhdistelmä, jota tavattiin noin 17 prosentilla tutkittujen lasten vanhemmista, kertoo artikkelin pääkirjoittaja, tutkija Subina Upadhyaya Lastenpsykiatrian tutkimuskeskuksesta.
Tutkimuksessa olivat mukana kaikki Suomessa vuosina 1991–2012 RAD-diagnoosin saaneet 614 lasta. Aiemmissa tutkimuksissa reaktiivisen kiintymyssuhdehäiriön yhteyttä riskitekijöihin on tutkittu tavallisesti poikkeuksellisissa olosuhteissa, kuten laitoksessa tai sijaishuollossa elävillä tai kaltoin kohdelluilla lapsilla.
– Löydökset ovat linjassa aiempien, rajatummilla aineistoilla tehtyjen tutkimusten kanssa. Lisäksi tässä väestötason tarkastelussa havaittiin reaktiivisen kiintymyssuhdehäiriön olevan yhteydessä äidin tupakointiin ja yksinhuoltajuuteen sekä isän korkeaan ikään, sanoo Upadhyaya.
Raskausajan päihde- ja mielenterveysongelmiin tarvitaan seulontaa ja matalan kynnyksen hoitoa
Vaikka häiriötä esiintyy alle yhdellä prosentilla koko väestöstä, kyseessä on Turun yliopiston lastenpsykiatrian professori Andre Souranderin mukaan merkittävä ja kallis ongelma.
– Häiriö on yhteydessä myöhempiin lastensuojelutoimenpiteisiin, psykiatrisiin häiriöihin ja syrjäytymiseen. Korjaavat hoidot ovat vaativia ja kalliita, ja näyttö niiden tehosta on hyvin puutteellista, Sourander painottaa.
Sourander johtaa Lastenpsykiatrian tutkimuskeskuksessa laajaa psykiatristen häiriöiden raskaudenaikaisten riskitekijöiden tutkimuskokonaisuutta.
– Verrattuna aiempiin tuloksiimme monien muiden lapsuuden psykiatristen häiriöiden yhteydestä vanhempien mielenterveys- ja päihdehäiriöihin, on yhteys kiintymyssuhdehäiriössä poikkeuksellisen suuri. Tämä tarkoittaa, että kiintymyssuhdehäiriöllä on vahva yhteys sikiön aivojen kehitykseen ja päihteille altistumiseen, selittää Sourander.
Tulokset tulisi Souranderin mukaan huomioida mielenterveyspalveluja suunniteltaessa. Vanhempien raskaudenaikaisia päihde- ja mielenterveysongelmia tulisi seuloa aktiivisesti ja kehittää niiden hoitoon tutkimusnäyttöön perustuvia matalan kynnyksen palveluita.
Tutkimusta rahoittaa Suomen Akatemia.
Tutkimus on julkaistu Child Psychiatry & Human Development -lehdessä.