Valitsitko lapsellesi "hyvän" koulun?
Jotkut vanhemmista tekevät tarkkaa vertailua ja haluavat lapsensa välttävän huonomaineisia kouluja. Suomalaiset peruskoulut ovat eriarvoistumassa, mutta hyvän koulun ja arvokkaan koulutuksen kriteereistä ollaan monta mieltä.
Vanhemmat voivat valita lapselleen mieluisan koulun, mikäli lapsi hyväksytään sisään. 90-luvulla voimaan tullut perusopetuslaki mahdollistaa sen, että lapsi voi hakea myös muuhun kuin kunnan hänelle osoittamaan lähikoulupaikkaan. Koulut voivat ottaa oppilaiksi tietyn määrän muita kuin alueen lapsia erityisesti silloin, kun ne tarjoavat painotettua opetusta kuten musiikki-, kieli- tai matematiikkaluokkia.
- Mitä enemmän on rajattua oppilasvalintaa, sitä enemmän koulutusjärjestelmään syntyy eriarvoisuutta. Jo lapsen hakuprosessi vaatii vanhemmilta tietoa ja panostusta sekä lapselta erityisiä "kykyjä", kertoo tutkijatohtori Piia Seppänen Turun yliopiston Elinikäisen oppimisen ja koulutuksen tutkimuskeskus CELE:stä.
Rajattu oppimispolku
Koulun valinnan mahdollistamisessa on lähdetty liikkeelle lasten erityisosaamisen ja motivaation tukemisesta, mutta itse opetuksen sisältö ei olekaan kaikkein tärkein tekijä kouluvalintoja tehdessä. CELE:ssä tutkitaan parhaillaan vanhempien kouluvalintoihin liittyviä merkityksiä.
- Painotetun opetuksen valitseminen voi olla vain keino saada lapsi tiettyyn kouluun tai tietynlaiseen ryhmään. Valtaosa vanhemmista pohtii opetussisältöjen sijasta enemmän lapsen ystäviä, koulumatkoja ja erilaisia mielikuvia koulujen maineista, Seppänen sanoo.
Koulujärjestelmän muutos ja eriarvoistuminen on ottanut mallinsa maailmalta. Kansainvälistä tutkimusta eriarvoistumisesta tehnyt professori Agnès van Zanten Paris Institute of Political Studies tutkimusyliopistosta vierailee parhaillaan Turun yliopistossa.
- Ranskassa saksan kieltä on pidetty haastavana aineena. Sen valitsemalla lapsi on voitu ohjata niin sanotulle turvalliselle oppimispolulle, jolloin hänen ryhmässään ei ole oppimisvaikeuksia. Vanhemmat ovat voineet myös haluta välttää näin tiettyjä sosiaalisia tai etnisiä ryhmiä, van Zanten kertoo.
Vanhempien kouluvalinnat ja koulujen oppilasvalinnat suuntaavat koulujen sosiaalista eriytymistä ja itseään vahvistava kierre syntyy helposti. Ainakaan vielä ei Suomessa kuitenkaan olla esimerkiksi Chilen tai Englannin mukaisessa koulutusmallissa, jossa yhteiskuntaluokka tai peruskoulun taso vaikuttaa koululaisen jatkomahdollisuuksiin arvosanojen tasosta huolimatta.
Kultainen keskitie
- Vaikka moni vanhempi periaatteessa kannattaa tasalaatuista peruskoulua, osa haluaa omalle lapselle jotain aivan erityistä, Seppänen pohtii.
Suosittuihin kouluihin liitetään mielikuvissa rauhallinen oppimisympäristö ja siten korkeatasoinen koulutus, joka antaa lapselle hyvät mahdollisuudet. Opetushallituksen aineistoista tehtyjen tutkimusten perusteella suurten kaupunkien peruskoulujen välillä todella on eroja oppimistuloksissa. Koulujen erilaiset maineet ovat kuitenkin pohjimmiltaan mielikuvia eivätkä välttämättä kerro koko totuutta.
- Osa vanhemmista antaa suuren painoarvon sille, että heidän lapsensa kasvaa monipuolisessa ympäristössä ja oppii tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Vanhemmat voivat pitää joitain kouluja tai painotetun opetuksen luokkia myös liian elitistisinä ja kilpailuhenkisinä, Seppänen sanoo.
- Tutkimusten mukaan keskitason lapset menestyvät parhaiten heterogeenisissä kouluryhmissä, van Zanten kertoo.
Yhteistyö voi katkaista kierteen
Koulujen eriarvoistumisen kierteen katkaisemiseen voidaan vaikuttaa mahdollisimman avoimella oppilasottopolitiikalla ja tiettyjen alueiden kouluille voitaisiin esimerkiksi tarjota erityistukea. Päätösten ja suuntalinjojen lisäksi koulujen avoimuus ja vanhempien aktiivisuus ovat tärkeitä asioita.
- Koulut voisivat entistä enemmän tehdä yhteistyötä ja mahdollisesti tarjota valinnaisia kursseja yhdessä. Koulujen sisällä tapahtuvaan eriytymiseen on liittynyt pohdintaa siitä, miksi vain pari tuntia erilaista syventävää ainetta opiskelevat ovat koko kouluaikansa tietyssä valikoidussa ryhmässä. Ehkä valinnaiset tai syventävät oppiaineet voisivat olla vain lisä, joihin kaikilla halukkailla olisi mahdollisuus osallistua ilman pääsykokeita, Seppänen pohtii ratkaisuja.
- Ne vanhemmat, jotka saavat tietoa koulusta ja tapaavat muiden lasten vanhempia ovat vähemmän ahdistuneita ja epäileviä lastensa koulutuksesta. Vanhempia voisi myös kehottaa luottamaan lapsiinsa. Lapset eivät ime suodattamatta kaikkia vaikutteita ympäristössään vaan toimivat hyvinkin kyvykkäästi eri ympäristöihin ja tilanteisiin mukautuen, van Zanten toteaa.
Teksti: Henna Borisoff
Kuvat: Hanna Oksanen, HB