Väitös: Tieteellinen kunnianhimo ja tyytymättömyys nykytilaan synnyttävät uusia sovelluksia
Tieteellisen tutkimuksen hyödynnettävyydelle on kaksi edellytystä: tieteellisen kunnianhimon on yhdistyttävä olemassa olevia ratkaisuja kohtaan tunnettuun tyytymättömyyteen. Tähän johtopäätöksen päätyi Turun yliopistossa talousmaantieteen alalta väittelevä Maria Höyssä. Hänen tutkimuksensa tarjoaa uutta tietoa tiedepohjaisten innovaatioprosessien edellytyksistä ja alkuvaiheista. Tarkastelun kohteena on muun muassa teknologiakeskuksen synty Turun Kupittaalle.
Miten tutkimuksesta syntyvät ratkaisut saadaan kaupallistettua? Maria Höyssän mukaan tähän tarvitaan uuden ratkaisun ominaisuuksien ja sen aiotun käyttökontekstin välisen ”kitkan” syvällistä ymmärtämistä. Höyssän mukaan tutkimuksen tulisi paitsi tuoda esiin innovaatiojärjestelmän välisiä yhteyksiä, myös ymmärtää näissä yhteyksissä vaihdetun tiedon luonnetta.
Väitöskirjan tärkein tulos onkin käsitteellinen – tietotyypittely, jonka avulla tieteellisen tiedon sovellettavuuden syntyä voi aiempaa paremmin ymmärtää.
Höyssä ottaa esimerkiksi kolme tapausta: ksylitolin hammasystävällisten sovellusten löytämisen, kuitukomposiittimateriaalin luomisen ja uuden tieteellisen instrumentin keksimisen.
– Taustalta löytyvät varsin erilaiset tietotyyppien yhdistelmät. Selkein yhdistävä tekijä näiden kolmen tapauksen välillä oli menetelmäosaamisen siirtäminen uuteen kontekstiin. Prosesseja yhdisti myös se, että hyödynnettävyys rakentui tutkimustiedon osaksi jo tutkimusprosessin aikana. Sitä ei siis löydetty tai tunnistettu vasta jälkikäteen, Höyssä kuvailee.
Väittelijä kuitenkin korostaa, ettei tieteellistä tutkimusta tule organisoida suoraan valmiiksi määriteltyjen teollisten ongelmien ympärille.
– Tiede säilyy elinvoimaisena vain voidessaan itse määritellä tutkimusongelmansa. Esimerkiksi kansallisten tai alueellisten innovaatiojärjestelmien tutkimus ei ota tätä riittävästi huomioon, Höyssä sanoo.
Tutkimuskohteena Kupittaan teknologiakeskuksen synty
Höyssän väitöskirja koostuu osatutkimuksista, joista ensimmäinen sai alkunsa Höyssän kiinnostuksesta suomalaisen tiedepolitiikan täyskäännökseen muutaman vuosikymmenen aikana.
– Kupittaan teknologiakeskusta katsoessani ihmettelin aina, miten on mahdollista, että teknologiakeskus syntyi kampusalueen kylkeen vain parikymmentä vuotta sen jälkeen, kun opetusministeriö vielä aktiivisesti vastusti tieteen kaupallistamista.
Höyssä lähtikin tutkimaan, miten keskus oikeasti syntyi.
– Löysin taustalta moninaisen alueellisten, tieteellisten ja poliittisten intressien kimpun, jonka paikalliset toimijat saivat kanavoitua teknologiakeskukseksi.
Epävarmuustekijät osa innovaatioprosessia
Väitöskirjassa tarkastellaan myös epävarmuutta aiheuttavia tekijöitä, jotka liittyvät radikaalien innovaatioiden synty- ja kaupallistamisprosesseihin. Perinteisesti innovaatioita on tarkasteltu vain niiden positiiviset puolet esiinnostaen.
– Tutkimuksessa ei ole nähty sitä valtaavaa epävarmuuden määrää, joka ratkaisuihin väistämättä sisältyy. Keskeneräisten prosessien tarkastelu paljasti, kuinka haastavaa on saada innovaation poikkeavuus valjastettua parantamaan olemassa olevaa maailmaa, Höyssä sanoo.
***
Perjantaina 20. syyskuuta 2013 kello 12 esitetään Turun yliopistossa (Turun kauppakorkeakoulu, luentosali 16, Rehtorinpellonkatu 3) julkisesti tarkastettavaksi filosofian maisteri Maria Helena Höyssän väitöskirja ”Where science meets its use - Exploring the emergence of the practical relevance of scientific knowledge in the regional context” (Missä tiede kohtaa käytön - näkökulmia tieteellisen tiedon käyttöarvon syntyyn alueellisessa kontekstissa). Virallisena vastaväittäjänä toimii professori Bjørn Asheim Lundin yliopistosta Ruotsista ja kustoksena ma. professori Päivi Oinas.
FM Maria Höyssä on syntynyt vuonna 1973 Groningenissa, Alankomaissa, ja kirjoittanut ylioppilaaksi vuonna 1992 Kaarinan lukiosta. Höyssä on valmistunut filosofian maisteriksi 2001 Turun yliopistosta, jossa hän parhaillaan toimii tohtorikoulutettavana. Väitös kuuluu talousmaantieteen alaan.