Ruokajärjestelmän haavoittuvuuksien ajatellaan usein johtuvan ulkoisista syistä. Asiaa tutkittaessa havaittiin kuitenkin, että haavoittuvuudet syntyvät ja syvenevät ruokajärjestelmän sisäisen kehityksen tuloksena, ja realisoituvat erilaisten häiriötilanteiden yhteydessä.
Nykyinen ruokajärjestelmä on rakentunut kasvun, erikoistumisen, yksipuolistumisen, keskittymisen ja keskinäisriippuvuuden pohjalle. Sen haavoittuvuudet, kuten tukiriippuvuus, biologisen monimuotoisuuden köyhtyminen, vallan keskittyminen ja kyberriskit, ovat sinänsä tunnettuja, todetaan Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen, E2 Tutkimuksen ja Jyväskylän yliopiston toteuttamassa RUOKAVARMA-hankkeessa.
Hanketta Tulevaisuuden tutkimuskeskuksessa johtaneen tutkimusjohtaja Tuomas Kuhmosen mukaan haavoittuvuuksia ei voi kuitenkaan poistaa muuttamatta koko ruokajärjestelmän perusolemusta.
– Tämä johtuu siitä, että haavoittuvuuksia ylläpitää harvalukuinen joukko juurisyitä. Niitä ovat muun muassa halvan ruuan politiikka, globaali fossiilitalous, hehtaarituki, kokonaisuuksien hahmottamisen puute sekä hallitsevan politiikan ja toimintatavan aiheuttama polkuriippuvuus, sokeus vaihtoehdoille ja muutoskyvyttömyys. Juurisyyt ovat kuitenkin samalla järjestelmän perusominaisuuksia, minkä vuoksi niitä ei voi irrottaa erikseen poistettavaksi, Kuhmonen selittää.
Juurisyiden poistaminen tarkoittaisikin käytännössä siirtymistä toisenlaiseen ruokajärjestelmään. Hankkeessa on hahmoteltu sekä teknologiavetoista että omavaraista ruokajärjestelmää seuraavana mahdollisena kehitysvaiheena. Tutkijatohtori Irene Kuhmonen Jyväskylän yliopistosta sanoo, että kohti uutta järjestelmää tulisi pyrkiä määrätietoisesti.
– Nykyiseen verrattuna toisin toimimista pitäisi tukea ja vahvistaa, samoin ihmisten osallisuutta ruokajärjestelmässä. Nyt lähes kaikki resurssit käytetään entisenkaltaisen toiminnan tukemiseen, mikä vain syventää haavoittuvuuksia, Irene Kuhmonen arvioi.
Tutkija Atte Penttilä E2 Tutkimuksesta pohtii, että tulevaisuuteen kannattaisi suunnata etsimällä vastauksia neljään kysymykseen: miten valtaa hajautetaan, miten kaikenlaista monimuotoisuutta lisätään, miten muutosvalmiutta ja -kykyä vahvistetaan ja miten fossiilitaloudesta luovutaan.
– Jos näihin löytyy aidot vastaukset ja ratkaisut, muutos voisi kenties tapahtua ilman suurta kriisiä, Penttilä kiteyttää.
Tuomas Kuhmonen harmittelee, että ruokajärjestelmälle ei ole kyetty luomaan minkäänlaista visiota, vaikka sen kehittämiseen käytetään vuosittain miljardeja euroja yhteiskunnan varoja.
– Neljän kysymyksen kautta sellainen voisi syntyä, jos kysymyksiin vain uskalletaan vastata.
Tietoa tutkimuksesta:
RUOKAVARMA-hanke toteutettiin vuosina 2021–2023 Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen, Jyväskylän yliopiston sekä e2 Tutkimuksen yhteistyönä ja sen rahoitti maa- ja metsätalousministeriö sekä Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto, MTK.
