Uudistuva peruskoulu loikkaa digiaikaan
Uusi opetussuunnitelma otetaan käyttöön peruskoulun alaluokilla ensi syksynä. Digitaaliset oppimisvälineet vakinaistuvat osaksi opetusta, jossa haastetaan perinteiset oppiainerajat ja luokkaympäristöt. Mihin muutos perustuu, ja mitä sen toteuttaminen tarkoittaa käytännössä?
Turun normaalikoulu on muuttunut remonttityömaaksi. Vuoden 2016 loppuun asti kestävän remontin tarkoituksena on korjata koko koulurakennus. Muutoksen avulla oppilaat halutaan aktivoida oppimiseen. Pulpettien lisäksi opetusta on tarkoitus suorittaa auloissa ja auditoriossa, ja luokkahuoneiden viihtyisyyttä lisätään osin oppilaiden ehdoilla.
Normaalikoulu remontoidaan merkityksellisenä ajankohtana. Syyslukuvuonna 2016 astuu voimaan uusi opetussuunnitelma, joka mullistaa suomalaisen peruskouluopetuksen. Oppimistiloja ja -menetelmiä monipuolistetaan, ja digitaaliset työkalut täydentävät opetusta.
Vuosiluokat 1–6 siirtyvät uuden opetussuunnitelman mukaiseen opetukseen lukuvuonna 2016–2017 ja vuosiluokat 7–9 porrastetusti 2019 mennessä.
Muutokset ovat suomalaisen peruskoulun historiassa ennennäkemättömän suuria. Opettajan työ muuttuu tiedon välittäjästä tiedonhaun ohjaajan suuntaan. Opetukseen lisättävä projektimaisuus harjoittaa yhteistyötä ja aktivoi pulpeteissa istuneet opiskelijat monipuoliseen itseilmaisuun. Ilmiölähtöinen oppiminen, eli asioiden tarkastelu kokonaisuuksina eri näkökulmista, hälventää tiukkoja oppiainerajoja.
Suuriin muutoksiin kohdistuu paljon odotuksia. Uudistusten tavoitteena on parantaa oppilaiden oppimista ja päivittää heidän työelämätaitonsa vastaamaan nykypäivän – ja tulevaisuuden – tarpeita.
Turun yliopiston opettajankoulutuslaitoksen yliopistotutkija Marjaana Veermansin mukaan oleellista tulevaisuuden työtaidoissa ei ole faktatiedon osaaminen vaan sen käsitteleminen.
– Perinteinen oppiainejakoinen opetus saattaa pirstaloida ilmiöt tarpeettomasti käsitellessään tiettyä tiedonalaa. Tulevaisuudessa tarvitaan yhä enemmän kykyä hahmottaa laajoja kokonaisuuksia ja rakentaa tietoa yhteisöllisesti, Veermans kuvailee.
Oppilaiden välinen yhteistyö valmistaa nuoria toimimaan verkostoissa, joiden varaan työn uskotaan tulevaisuudessa rakentuvan. Samalla projektilähtöisyys kehittää ongelmanratkaisutaitoja monipuolistuvia työtehtäviä varten.
Maailma ei jakaannu tiukkoihin kokonaisuuksiin, joten ilmiöpohjaista oppimista pidetään lapselle luontaisena tapa oppia. Se myös suo opettajille mahdollisuuden ohjata oppimista oppilaan taitojen perusteella.
– Ilmiöpohjainen opetus mahdollistaa erilaisia oppimisen polkuja. Laajemmista kokonaisuuksista löytyy enemmän mahdollisuuksia oppilaiden oman mielenkiinnon ankkuroimiseen.
Ilmiöpohjaisessa oppimisessa apuna toimivat tietotekniset välineet. Digitalisaatio onkin ilmiöopettamisen ohella toinen uuden opetussuunnitelman suurista muutoksista.
Parhaimmillaan koulujen digitalisoituminen ja ilmiöopetus paljastaa nuorille opetuksen yhteyden heidän arkielämäänsä. Tätä toivoo opettajien ja oppilaiden tietoteknisiin taitoihin perehtynyt Meri-Tuulia Kaarakainen, joka toimii Turun yliopiston koulutussosiologian tutkimuskeskuksessa toiminnansuunnittelijana.
Kaarakaisen mukaan osa nuorista on tottunut jo vapaa-ajallaan hakemaan ja yhdistelemään informaatiota harrastuksiinsa liittyen.
– Tämän potentiaalin hyödyntäminen kouluissa edistäisi esimerkiksi koulutyöstä vieraantuneiden poikien kiinnostusta oppimiseen.
>> Lue koko juttu Aurorasta
Teksti: Ilkka Hemmilä
Piirros: Mikko Saarainen