Urheilijat hinkuvat takaisin kentille liian nopeasti aivotärähdysten jälkeen

​Aivotärähdyksen kärsineillä urheilijoilla on usein kova hinku päästä nopeasti takaisin kentälle. Monet pelaajat vähättelevätkin oireitaan. Pelaaminen pian aivotärähdyksen jälkeen saattaa kuitenkin vaarantaa koko peliuran, kertoo neurologian erikoislääkäri, Turun yliopiston dosentti Olli Tenovuo.

– Aivotärähdyksestä kärsineen pelaajan reaktionopeudet ja tarkkaavaisuus eivät ole hetkeen kunnossa. Jos hän palaa kentälle pian aivotärähdyksen jälkeen, hänellä on merkittävästi kohonnut riski uuteen vammaan ennen kuin vanha on korjaantunut. Nämä uudet vammat ovat aivoille erityisen haitallisia, Tenovuo kertoo.

Aivotärähdyksestä puhutaan silloin, kun aivot heilahtavat pääkopassa nopeasti puolelta toiselle, mikä venyttää voimakkaasti aivojen hermoratoja. Aivotärähdyksestä seuraa tyypillisesti tajunnan menetys tai tokkuraisuutta, muistin menetys ja pahoinvointia. Loukkaantumisen jälkeen urheilijan pitäisi muistaa tilanteesta riippuen päivien tai viikkojen lepo. Hänen tulisi palata harjoituksiin vähitellen ja kevyesti vasta, kun kaikki oireet ovat korjaantuneet.

– Joskus aiempina vuosikymmeninä on virheellisesti ajateltu, että parasta kuntoutusta on palata nopeasti takaisin treeneihin. Se ei pidä lainkaan paikkaansa. Aivot tarvitsevat energiaa kuntoutuakseen. Mikäli harjoittelu tai pelaaminen vie aivoilta energiaa, aivojen korjautuminen hidastuu tai vaarantuu kokonaan.

Useita aivotärähdyksiä kokeneella tai liian nopeasti kentälle palanneella pelaajalla muun muassa reaktioaika ja muisti voi jäädä pysyvästi heikommaksi.

Diffuusiotensorikuvauksella voidaan tutkia aivojen hermoverkon rakennetta paremmin kuin aiemmilla kuvausmenetelmillä.

Pienet ja jatkuvat tärähdykset muuttavat aivojen rakennetta

Uusimpien tutkimusten mukaan myös pienemmät ja jatkuvat pään tärähdykset voivat olla pitkällä aikavälillä aivoille haitallisia. Yhdysvalloissa on tutkittu viime aikoina paljon esimerkiksi amerikkalaisen jalkapallon pelaajien kokemia pieniä, jatkuvia tärähdyksiä.

– Eräässä tutkimuksessa amerikkalaisen jalkapallon pelaajia kuvattiin diffuusiotensorimenetelmällä ennen ja jälkeen pelikauden. Jo yhden pelikauden aikana tulleet iskut näkyivät aivojen valkean aineen verkostoissa tapahtuneina muutoksina niilläkin, jotka eivät olleet saaneet varsinaisia aivotärähdyksiä.

Peliuran jälkeen amerikkalaisen jalkapallon pelaajilla on myös selvästi korkeampi riski sairastua niin kutsuttuun krooniseen traumaattiseen enkefalopatiaan, joka on aivoja rappeuttava sairaus. Tauti ilmenee myös moninaisia psyykkisinä oireina, esimerkiksi masennuksena. Taudissa tau-proteiinia alkaa kerääntyä tiettyihin aivojen osiin.

– Tämä on Yhdysvalloissa juuri nyt kuuma tutkimusaihe. Toistaiseksi tau-proteiinin kertymistä ei pystytä vielä estämään. Nyt on kuitenkin kehitetty uusi merkkiaine, jonka avulla pystytään kuvaamaan kenelle tau-proteiinia alkaa kertyä.

Eurooppalaisen jalkapallon pelaajilla aivojen tärähdykset ovat vähäisempiä. Esimerkiksi pallon toistuva puskeminen ei ole Tenovuon mukaan sellainen riskitekijä, josta pitäisi erityisemmin huolestua.

– Vaarattomia harrastuksiahan ei juuri ole. Nuorilla jalkapalloilijoilla pallon potkunopeus on kuitenkin niin paljon alhaisempi ja pallokin on kevyempi, joten päähän kohdistuva voima ei ole useinkaan haitallisen voimakas. Aikuisten peleissä tilanne saattaa olla jo toinen.

Aikuisilla ja lapsilla aivotärähdykset näkyvät eri tavoin

Aiemmin oli käsityksenä, että lapset toipuvat aivotärähdyksistä hyvin, sillä lapsilta katoavat nopeasti aivotärähdykselle tyypilliset oireet. Tilanne ei ole ihan niin yksinkertainen.

– Nyt on havaittu, että kehittyvässä vaiheessa olevaan keskushermostoon kohdistuva vamma saattaa aiheuttaa sen, että hermosto ei pääsekään kehittymään tavalliselle tasolle. Aikuisilla aivotärähdykset ilmenevät muun muassa keskittymiskyvyn ja muistin heikkenemisenä, lapsilla saattaa ilmetä myöhemmällä iällä oppimisvaikeuksia ja käytöshäiriöitä.

Tenovuo kuitenkin toppuuttelee liiallista dramatisointia. Hänen mukaansa on yksinomaan hyvä, että lapset harrastavat erilaisia liikuntalajeja.

– Sen sijaan toivoisin enemmän huomiota siihen, että esimerkiksi jääkiekossa aivotärähdykset alettaisiin ottaa tosissaan. Joustokaukaloilla ja tiukemmalla suhtautumisella päähän kohdistuviin taklauksiin pystyttäisiin estämään lukemattomia aivotärähdyksiä.

Tulevaisuudessa verinäytteestä voisi määrittää, milloin on turvallista palata kentälle

Tenovuon johtama tutkimusryhmä on aloittamassa ensi kaudella kiinnostavan tutkimuksen yhteistyössä turkulaisten jääkiekkojoukkueiden kanssa. Tutkijaryhmän olettamana on, että aivotärähdykset olisivat nähtävissä pelaajan verestä.

– Meillä on tästä olemassa jo pieni ennakko-oletus. Saamme pian päätökseen tutkimuksen, jossa keräsimme muilta kuin urheilijoita verinäytteitä. Näytteistä havaitsimme, että verestä löytyy erilaisia pienimolekyylisiä merkkiaineita, muun muassa sokereita ja rasvahappoja, jotka erottavat aivovammapotilaat terveistä henkilöistä. Nyt viemme tätä samaa tutkimusta hieman pidemmälle keskittyen erityisesti urheiluvammoihin.

Aivot ovat immunologisesti eristetty: suuremmat molekyylit eivät pääse veren mukana veri-aivoesteen ohi. Tutkijaryhmä kuitenkin tarkasteli verta uusilla huipputarkoilla biokemiallisilla analyysimenetelmillä ja havaitsi aivoista kulkeutuvan veren mukana mikromerkkiaineita. Mikäli henkilö kärsii aivotärähdyksestä, sen arvellaan näkyvän tiettyinä pieninä merkkiaineina veressä.

– Tutkimuksemme avulla joskus tulevaisuudessa tavallisesta verinäytteestä voisi kertoa, milloin aivotärähdyksen kokeneen urheilijan on turvallista palata pelikentille.

Tutkimuksessa on mukana TYKSin ja Turun yliopiston tutkijoita sekä suomalais-tanskalainen tutkijaryhmä, joka on saanut Pohjois-Amerikan jalkapalloliiga NFL:n stipendin aivovammojen tutkimiseen.

Lue lisää:

Viime vuoden lopuilla alkanut maailman suurin aivovammatutkimus, jossa myös Olli Tenovuon ryhmä on mukana:

>> Center-TBI

 

Teksti: Hannu Aaltonen
Kuva: Chris