Tutkimus: sote-uudistus tukisi perusoikeuksien toteutumista syrjäkunnissa
Nykyinen kuntakeskeinen sote-malli ruokkii eriarvoisuutta. Opetukseen ja kulttuuriin liittyvien sivistyksellisten oikeuksien toteutumisessa on ongelmia, joita ei välttämättä olla edes korjaamassa. Toisaalta kunnan syrjäisyys tai heikko taloustilanne eivät välttämättä johda ihmisten perusoikeuksien vaarantumiseen.
Tällaisia havaintoja tehtiin Turun, Helsingin ja Tampereen yliopistojen toteuttamassa tuoreessa tutkimuksessa “Sivistykselliset ja sosiaaliset perusoikeudet syrjäkunnissa”. Tutkimuksessa on selvitetty monipuolisesti oikeustieteen, tilastoanalyysien ja haastattelututkimuksen keinoin perustuslaissa turvattujen sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien toteutumista harvaanasutun maaseudun erityisolosuhteissa. Tutkimuksen rahoitti Kunnallisalan kehittämissäätiö (KAKS).
Tutkimuksen mukaan nykyinen sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämistapa on tullut tiensä päähän. Vaikka kuntakeskeinen malli ei ole vielä sinänsä johtanut merkittäviin perusoikeusloukkauksiin, se ei kuitenkaan enää kykene hillitsemään sosiaalisten oikeuksien toteutumisen eriarvoistumiskehitystä. Tältä osin tutkimustulokset tukevat sote-uudistuksen tavoitetta siirtää sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäminen ja koordinointi nykyisiä huomattavasti laajemmille yksiköille.
Julkisen vallan taattava perusoikeuksien toteutuminen koko maassa
Toisaalta tutkimuksessa myös havaittiin, että ongelmat eivät johdu automaattisesti kunnan syrjäisestä sijainnista. Ennakkoluulottoman ja viisaan päätöksenteon, yhteisöllisyyttä vahvistavan kumppanuusajattelun ja hyvien toimintamallien avulla perusoikeudet voidaan turvata yllättävän hyvin syrjäkunnissa. Aina tässä ei kuitenkaan onnistuta.
Myös sivistyksellisiin oikeuksiin kiinnitettävä huomiota
Erityiseksi ongelmaksi nousi se, että myös sivistyksellisten oikeuksien toteutuminen vaatii tutkimuksen valossa riittävän laajan väestöpohjan. Kunnan syrjäisyys heikentää merkittävästi varsinkin ammatillisen koulutuksen saatavuutta.
Sosiaali- ja terveyspalveluiden tapaan sivistyspalveluiden järjestämisvastuun tulisikin tutkimuksen valossa osoittaa väestöpohjaltaan riittävän suurelle toimijalle. Nykytilanne vain kasvattaa sivistyksellisten oikeuksien yhdenvertaisen toteutumisen kannalta haitallista kehitystä ja sivistyspalveluiden toteuttamiseen osoitettujen taloudellisten voimavarojen tehotonta käyttöä.
Tutustu tutkimukseen:
Juha Lavapuro, Tuomas Ojanen, Pauli Rautiainen ja Virve Valtonen: Sivistykselliset ja sosiaaliset perusoikeudet syrjäkunnissa
JM
Kuva: J_ami