Tutkimus raiskausten etenemisestä rikosprosessissa
Oikeustieteellisessä tiedekunnassa on valmistunut kesäkuussa 2020 tutkimus raiskausten etenemisestä rikosprosessissa. Tutkimus on tehty oikeusministeriön aloitteesta ja sen rahoittamana. Tutkimushanke liittyy meneillään olevan seksuaalirikoksia koskevan rikoslain 20 luvun uudistamiseen. Tutkimus osoittaa tarpeen muuttaa rikoslakia siten, että raiskaussäännökset rakennetaan selkeämmin uhrin suostumuksen ja vapaaehtoisuuden varaan.
Suurta osaa poliisille ilmoitetuista raiskausrikoksista ei käsitellä käräjäoikeudessa. Tutkimuksessa selvitettiin, minkälaisia raiskausrikoksia poliisi luokittelee ei-rikokseksi, syyttäjä jättää syyttämättä tai syyte hylätään käräjäoikeudessa. Rikosprosessin päättymisen taustalta oli löydettävissä erilaisia syitä: tunnusmerkistö ei täyttynyt, näyttöä ei ollut riittävästi sukupuoliyhteydestä tai seksuaalisesta teosta, uhrin pakottamisesta tai avuttomasta tilasta. Toisinaan uhri halusi vetäytyä rikosprosessista tai rikoksen tapahtumisesta ei saatu selvitystä.
Seksuaalirikoksia ollaan tällä hetkellä uudistamassa. Rikoslain 20 lukua koskevan uudistuksen tavoitteena on vahvistaa seksuaalisen itsemääräämisoikeuden ja henkilökohtaisen koskemattomuuden suojaa sekä yhtenäistää ja selkiyttää rangaistussäännöksiä seksuaalirikoksista.
Tutkimus on tehty oikeusministeriön aloitteesta ja sen rahoittamana. Tutkimusta varten kerättiin poliisin, syyttäjien ja käräjäoikeuksien tekemiä päätöksiä ja tuomioita raiskausrikoksista (RL 20:1–5). Tutkimuksessa nostetaan esille raiskaussäännösten tulkintaan ja soveltamiseen liittyviä ongelmallisia kysymyksiä. Joissakin tapauksissa lainsäädäntö, joka selkeämmin korostaisi uhrin suostumusta ja vapaaehtoisuutta, vaikuttaisi tapausten rikosoikeudelliseen arviointiin. Tutkimuksen perusteella vaikutti lisäksi siltä, että osassa tapauksia nykyinen lainsäädäntö ei ollut ongelmana, vaan pikemmin se, miten tiukasti sitä tulkittiin ja miten korkeaa näyttökynnystä raiskausrikoksissa vaadittiin.
