Tutkijat sukeltavat verkkokeskusteluun ja etsivät vihapuheen alkulähteitä
Uudessa monitieteisessä Kansakunnan mielenliikkeet -hankkeessa selvitetään, miten Suomen suurin keskustelufoorumi on syntynyt ja mistä kumpuaa verkkokeskustelun vihapuhe. Hanke kuuluu Suomen Akatemian uuteen digitaaliset ihmistieteet -ohjelmaan.
Bioinformatiikan apulaisprofessori Filip Ginter ja digitaalisen kulttuurin professori Jaakko Suominen yhdistävät osaamisensa ja selvittävät miten verkkokeskustelussa syntyvät vihapuhe tai rakentava keskustelu.
Suomi24 -verkkokeskustelu on käynnistynyt 2000-luvun alussa ja kasvanut kansallisesti suurimmaksi yksittäiseksi keskustelufoorumiksi. Sen viisitoistavuotinen historia sisältää lähes 7 miljoonaa keskusteluketjua ja noin 2,2 miljardia sanaa. Vaikka keskusteluviestien joukkoon mahtuu myös epäasiallista ja aggressiivista sisältöä, miljoonat keskusteluviestit koskettavat tavalla tai toisella lähes jokaisen suomalaisten arkista elämää. Noin 80 prosenttia suomalaisista vierailee foorumilla kuukausittain.
– Suomi24 on kansainvälisesti katsottuna erikoislaatuinen ilmiö, näin suosittua kansallista foorumia ei esimerkiksi muualla Euroopassa löydy. Siksi sen tutkiminen on kansallisestikin tärkeää ja kiinnostavaa, kertoo digitaalisen kulttuurin professori Jaakko Suominen Turun yliopiston Porin yksiköstä.
Nyt käynnistyvässä Kansakunnan mielenliikkeet -hankkeessa digitaalisen kulttuurin tutkijoiden tavoitteena on yhdessä kieliteknologian tutkijoiden kanssa syventyä siihen, miten foorumin keskustelun sisällöt ja verkostot muotoutuvat.
– Aluksi pyrimme ymmärtämään millaisessa yhteiskunnallisessa ympäristössä tällainen kansallisesti ylivoimaisen suosittu foorumi on syntynyt. Sen lisäksi selvitämme, miten aggressio muotoutuu keskustelussa ja toisaalta miten ala-arvoiseksi keskusteluympäristöksi mielletyllä foorumilla syntyy positiivinen ja rakentava keskustelu. Pyrimme myös hahmottamaan miten keskustelu on muuttunut ajassa ja miten uudet sosiaalisen median kanavat ovat muutokseen vaikuttaneet, Suominen tarkentaa.
Uudenlainen digitaalinen aineisto tuo yhteen eri alojen tutkijat
Hankkeen tutkijat saavat käyttöönsä koko Suomi24:n viisitoistavuotisen keskusteluhistorian ja kaikki sen yli kaksi miljardia sanaa. Kulttuurintutkijalle ennennäkemättömän laaja verkkokeskusteluaineisto on todellinen aarreaitta, mutta sen kattava analysointi on mahdotonta ilman soveltuvia menetelmiä ja välineitä.
Turun yliopiston kieliteknologian tutkijoiden tehtävä hankkeessa on kehittää uusia menetelmiä, joilla massiivista digitaalista aineistoa pystytään louhimaan ja joiden avulla päästään käsiksi aineiston erityispiirteisiin.
– Pystymme tilastollisin menetelmin klusteroimaan keskustelun eri alueita ja ajallista kehitystä sekä seuraamaan keskustelun verkostoa, eli kuka vastaa ja kenelle. Näin pystymme viemään analyysin syvemmälle, kuin pelkästään luomaan listan rumista sanoista, joita keskustelussa esiintyy, kertoo bioinformatiikan apulaisprofessori Filip Ginter.
Monitieteinen yhteistyö antaa eri alojen tutkijoille paljon. Kulttuurintutkijat tarvitsevat menetelmällistä asiantuntemusta voidakseen vastata tutkimuskysymyksiinsä, ja menetelmäasiantuntijat pystyvät yhteistyön myötä kehittämään menetelmiään uudenlaisista näkökulmista.
– Ilman tätä hanketta emme varmaankaan olisi tarttuneet tähän aineistoon tai osanneet kysyä siltä kysymyksiä, joihin nyt autamme kulttuurintutkijoita vastaamaan. Lisäksi kieliteknologiaa on totuttu kehittämään niin sanotusti nätillä tekstillä, mutta verkkokeskustelun epäsiisti kieli haastaa meitä menetelmällisesti enemmän kuin tavallisesti, Ginter pohtii.
Kansakunnan mielenliikkeet -konsortiohanketta johtaa Helsingin yliopisto ja hankkeen partnereita ovat Turun yliopisto sekä Itä-Suomen yliopisto. Mukana on yhteensä viisi eri laitosta viideltä eri tieteenalalta.
Turun yliopisto sai Suomen Akatemian digitaaliset ihmistieteet -ohjelmassa rahoitusta kolmeen hankkeeseen. IT-laitoksen kieliteknologiaryhmä vastaa kussakin hankkeessa menetelmien kehittämisestä.
Lisää aiheesta:
Suomen Akatemian digitaaliset ihmistieteet -ohjelma ja hankkeet
Liisa Reunanen