Tutkijat selvittivät sukulaisuuden vaikutusta isoäitien haluun hoivata lapsenlapsiaan
Isoäidit ovat olleet historiallisesti tärkeitä lapsenlapsilleen, ja isoäitien apu on auttanut lapsia selviämään elossa korkean lapsikuolleisuuden aikoina. On kuitenkin ollut viitteitä siitä, että monissa populaatioissa äidinäidin ja isänäidin vaikutus lapsenlapsiin on ollut erilainen. Tuore tutkimus osoittaa, että isoäitien sukulaisuusaste X-kromosomin kautta ei vaikuttanut heidän lastenlastensa selviytymiseen 1700-ja 1800-luvun Suomessa.
Biologiassa sukulaisvalinnalla tarkoitetaan sitä, että eliöt auttavat toisiaan siinä suhteessa, kuinka paljon ne jakavat geenejä keskenään. Sukulaisvalinnan avulla voidaan selittää muun muassa epäitsekästä käyttäytymistä; eläimet yleensä auttavat toisiaan sitä enemmän, mitä läheisempää sukua avuntarvitsija on.
Turun yliopiston tohtorikoulutettava Simon Chapmanin väitöskirjaan kuuluvassa tutkimuksessa testattiin teoriaa, jonka mukaan isoäitien X-kromosomin geenien periytyvyyden erot vaikuttaisivat siihen, kuinka paljon he auttavat lapsenlapsiaan.
– Koska pojat perivät ainoan X-kromosominsa äidiltä ja tyttäret molemmilta vanhemmiltaan, isoäidin sukulaisuusaste X-kromosomin kautta on erilainen tyttärien ja poikien lapsiin. Lapsenlapsista pojantyttäret ovat hieman enemmän ja pojanpojat hieman vähemmän sukua isoäidille kuin muut lapsenlapset. Ero on tosin hyvin pieni, sillä pojantyttäret jakavat keskimäärin 27 prosenttia ja pojanpojat 23 prosenttia geeneistään isänäitinsä kanssa. Äidinäidin sukulaisuus tyttärentyttärien ja -poikien kanssa on 25 prosenttia, Chapman sanoo.
Mikäli isoäidit auttaisivat lapsenlapsiaan suhteessa sukulaisuuden määrään, tulisi tämän näkyä lastenlasten kuolleisuuden eroissa. Chapman testasi tätä hypoteesia tutkimuksessaan vertailemalla lasten henkiinjäämistä aineistolla, joka oli kerätty 1700- ja 1800-luvun Suomesta. Tuona aikana lapsikuolleisuus oli suurta, ja isoäitien tiedetään auttaneen lapsenlapsiaan selviämään elossa vaarallisen pikkulapsivaiheen yli.
Chapman vertaili lasten kuolleisuutta viiden ensimmäisen ikävuoden aikana riippuen sukupuolesta ja siitä, oliko lapsen äidin- vai isänpuoleinen isoäiti läsnä. Tutkimuksessa ei löytynyt riittävästi tukea hypoteesille, että isoäitien pienet erot sukulaisuudessa johtuen X-kromosomista olisivat vaikuttaneet lapsenlapsen todennäköisyyteen selvitä elossa 1700- ja 1800-luvun Suomessa.
Biology Letters -tiedelehdessä julkaistu tutkimus on osa akatemianprofessori Virpi Lummaan johtamaa ihmisen evoluutiobiologiaa tutkivaa projektia.
Aiheeseen liittyen:
>> Lisätietoja tutkimusprojektista
JV