Tutkijalta: Yrittäjyys ei ole ammatti

​Yrittäjyyttä rummutetaan monesti positiiviseen sävyyn milloin kansantalouden kehityksen veturina ja uusien työpaikkojen luojana, milloin hyvinvointiyhteiskunnan pelastajana. Kun katse siirretään yrityksistä yrittäjään ja arkiseen työhön yrittäjänä, rintamasta livetään erinäisiin leireihin, joissa vastakkainasettelun aika ei todellakaan ole ohi. Yhdellä on vaikeaa ja toisella vielä vaikeampaa. Jotkut yrittävät tuoda esiin myös yrittäjän työn positiivisia puolia ja Suomen kansainvälisestikin verrattain hyvää yrittäjyysympäristöä. Jo vuosikymmenen ajan Turun kauppakorkeakoulussa toteutetun kansainvälisen yrittäjyysmonitorin (GEM) tulokset osoittavat vuosi toisensa perään, että olosuhteet yrittäjyydelle ovat vähintään yhtä suotuisat kuin EU-maissa keskimäärin.

Tutkimustulokset teilataan helposti saman tien, jos ne eivät osu omaan todellisuuteen. Kun keskustellaan yrittäjyydestä työnä, keskustelu jää usein tasolle, jossa pahan yrittäjyyden ansaan menneet kilvoittelevat keskinäisestä surkeudestaan ja hyvän yrittäjyyden löytäneet eivät usko, että kellään voi noin huonosti mennäkään, kun heillä itsellään ainakin menee ihan hyvin.

Mutta mistä tällainen riitely kertoo? Onko yrittäjyys hyvä vai paha? Onko vastakkainasettelulla mitään perää? Ja onko jossain se oikea vastaus?

Mistä muustakaan yrittäjyydestä riitely johtuisi kuin siitä, että se näyttäytyy hyvin eri tavalla erilaisille yrittäjille. Jollain on vaikeaa, toisella ei. Toinen johtaa omaa tekemistään, toinen johtaa itsensä lisäksi työntekijöitään. Toisen yritys kamppailee toimialan hyytyessä, toinen on perustanut yrityksensä juuri sille alalle, joka on pop nyt ja huomenna. Riideltäessä tämä monimuotoisuus unohtuu usein. Lukuisissa tutkimuksissa vastaajilta tiedustellaan koulutusta ja ammattiasemaa olettaen näiden indikoivan jotain ihmisen yhteiskuntaluokasta. Yksi vaihtoehto ammattiasemaksi on yrittäjä, mutta vaihtoehtoa tarkentavia kysymyksiä siitä, minkä tyyppinen yrittäjä on kyseessä, esitetään harvoin jos koskaan. Vahvana oletuksena on, että yrittäjät ovat enemmän tai vähemmän yhtenäinen joukko, jonka työnkuva on yhtenäinen ja täysin erilainen kuin ”tavallisen” palkansaajan. Laaja joukko tutkimustuloksia ei tue tätä käsitystä. Yrittäjyys ei ole ammatti. Yrittäjäjoukko jakautuu erilaisiin yhteiskuntaluokkiin ja ammatteihin siinä kuin palkansaajatkin, ja samoin syyt yrittäjäksi ryhtymiseen ovat usein monitahoisia.

Yrittäjyyteen liittyvä nykysääntely soveltuu huonosti aloihin, joissa oma osaaminen ja konkreettinen tekeminen ovat avainasemassa ja joissa yrittäjyys on vain keino harjoittaa omaa ammattiaan. Tällaista yrittäjyyttä edustavat mm. kampaaja ja freelancer-kääntäjä. Heille yrittäjyys on täysin eri asia kuin startup-genreä edustaville sovellusten kehittäjille. Ammatinharjoittajille yrittäjyys on kirjailtu toimenkuvaan, kun taas toisille se on mahdollisuus ja valinta. Samoin yritystoiminnan skaalautumismahdollisuudet ovat aivan erilaiset. Rahoitus, markkinat, asiakkaat ja ansaintalogiikka ovat täysin eri maailmoista. Harva pääomasijoittaja tähyää edes passiivisesti potentiaalisia parturi-kampaajia riskisijoituksineen siinä, missä he himoavat tunnistavansa uuden mahtipelin. Myöskään parin viikon sairausloma ei tunnu kuukausiansioissa samalta kampaajalla ja startup-konsultilla. Korkeasti koulutettu konsultti edustaa yrittäjien ylempää keskiluokkaa, kun taas kampaaja kaikesta oman alansa asiantuntijuudesta huolimatta edustaa alemman keskiluokan palveluammattia. Akateeminen asiantuntijayrittäjä voi katsella myös palkkatyömahdollisuuksia sillä silmällä. Kampaajien palkkatyömarkkinat ovat olemattomat ja yrittäjyys on lähes pakollista kampaajan ammatinharjoittamiseen.

Olisiko yrittäjyyttä helpompi ymmärtää, jos se käsitettäisiin enemmän kirjavana kuin yhtenäisenä joukkona? Yrittäjyydestä keskusteltaessa usein unohtuu, että yrittäjien arkinen työ on yhtä monenkirjavaa kuin palkansaajapuolellakin. Vain yhdenlaista yrittäjän ammattia ei tästä maasta löydy. Energia, joka käytetään ainaiseen rähinään siitä, onko yrittäjyys hyvä vai paha, pitäisi suunnata joustavoittamaan yhteiskunnan järjestelmiä, jotta nekin tunnistaisivat, että yrittäjyys ei ole kaikille sama.

Katri Luomala
Kirjoittaja on tohtorikoulutettava Turun yliopiston kauppakorkeakoulun yrittäjyyden oppiaineessa.

Pekka Stenholm
Kirjoittaja työskentelee erikoistutkijana Turun yliopiston kauppakorkeakoulun yrittäjyyden oppiaineessa. Stenholm on mukana kansainvälisen yrittäjyysmonitorin (GEM) Suomen tutkimusryhmässä, joka toimii yrittäjyyden
oppiaineessa.

Kuva: Hanna Oksanen