Tutkijalta: Voiko Venäjää ymmärtää?

​Venäjää pidetään usein kovin erilaisena, tai ainakin sellaisena, joka ei vastaa meidän odotuksiamme. Myös venäläiset itse vetoavat siihen, että "Venäjää ei voi ymmärtää järjellä, siihen voi vain uskoa". Näin kirjoitti runoilija Fjodor Tjuttšev 1860-luvulla, jolloin pohdittiin paljon Venäjän asemaa itä–länsi-asetelmassa.

Erityisyyttä käytetään myös selityksenä tai oikeutuksena toiminnalle: "Kun ette te kuitenkaan voi ymmärtää". Tästä huolimatta meidän ei pitäisi luovuttaa, vaan yrittää ymmärtää Venäjää sen oman sisäisen logiikan kannalta. Ehkä sen toiminta on sen omista lähtökohdista katsoen johdonmukaista?

Ei itää eikä länttä

"Venäjä – itää vai länttä?” on ollut keskustelun aiheena vuosisatoja, erityisesti viimeiset kaksi–kolmesataa vuotta. Jo tuhat vuotta sitten vaikutteita kansainvälisenä kaupunkina kukoistaneeseen Kiovaan tuli idästä ja lännestä, viikingeiltä ja Bysantista.Venäjä – itää vai länttä?” on ollut keskustelun aiheena vuosisatoja, erityisesti viimeiset kaksi–kolmesataa vuotta. Jo tuhat vuotta sitten vaikutteita kansainvälisenä kaupunkina kukoistaneeseen Kiovaan tuli idästä ja lännestä, viikingeiltä ja Bysantista.

Kun kaksi Roomaa oli sortunut, Moskova korotti itsensä 1500-luvulla kolmanneksi Roomaksi. Seuraavilla vuosisadoilla otettiin paljon vaikutteita lännestä, mikä johti 1800-luvulla kahden rintaman, slavofiilien ja länsimielisten zapadnikkien syntymiseen.

Yksi ratkaisu oli olla olematta kumpaakaan, vaan jotain erityistä siinä välissä, Euraasiaa. Tällä hetkellä Euraasian liittoa rakennetaan taloudellisena ja poliittisena unionina.

Itsevaltius on välttämättömyys

Meilläkin on tapa puhua "maan isästä tai äidistä", mutta venäläisessä perinteessä se on vielä vahvemmin totta. Vallan ja alamaisten suhde on perheen kaltainen, ei kansalaisen ja vallan lakeihin perustuva sopimus. Tsaari sai valtansa jumalalta, ruhtinaan piti totella tsaaria, talonisännän ruhtinasta, ja näin hierarkia eteni aina palvelijoihin ja orjiin saakka.

Maan isä oli "hyvä tsaari", jolla saattoi tosin olla huonoja neuvonantajia. Niitä hänen ei tullut kuunnella, vaan vaihtaa ne parempiin. ”Tsaarilla on vapaus palkita alamaisensa ja hänellä on myös vapaus mestata heidät”, kirjoitti Iivana Julma.
Hyvä tsaari kuuli kansaa ja korjasi tarvittaessa aateliston, sotilaiden ja virkamiesten aiheuttamat vääryydet. Tällainen "kuninkaissa käyminen" on toki yleistä muuallakin autoritaarisissa kulttuureissa.

Vahvaa valtaa on perusteltu myös Venäjän koolla. "Venäjän kaltainen suuri imperiumi tuhoutuisi, jos siinä otettaisiin käyttöön jokin muu hallitusmuoto kuin itsevaltius, sillä se on ainoa, joka kykenee riittävän nopeasti tyydyttämään etäisimpienkin kuvernementtien tarpeet", kirjoitti Katariina Suuri 1700-luvulla. Maan laajuus on ollut olennaista myös säilyttää. Ei siis ihme, että presidentti Vladimir Putin on puhunut Neuvostoliiton hajoamisesta nykyajan "suurimpana geopoliittisena katastrofina"

Isänmaallisuuteen kasvetaan ja kasvatetaan

Kirkolla on Venäjällä ollut vuosisatojen ajan keskeinen rooli. Se on keskittynyt omaan tehtäväänsä, mutta tukenut maallista valtaa, kun tavoitteena on venäläisten ja slaavien etujen ajaminen. Myös viime aikoina pääministeri Dmitri Medvedev on puhunut "valtion ja kirkon sinfoniasta".

1830-luvulla Nikolai I:n aikana ideologiaksi vakiintui ”ortodoksisuus, itsevaltius ja kansa(llis)mielisyys”, ainakin osittain vastavoimana liberté, égalité, fraternité -kolmikolle. Kirkko, maallisen vallan kunnioitus ja uskollisuus omalle perinteelle sopivat myös nykypäivän ideologiaksi. Isänmaallisuus on kyselyjen perusteella viime vuosina yhä lisääntynyt.

Isänmaallisuutta myös kasvatetaan tietoisesti. Patrioottinen kasvatus on koulujen tehtävä, ja historian oikea opettaminen tärkeää. Kiistanalainen käynnissä oleva projekti on tehdä kaikille kouluille yksi historian oppikirjasarja, jonka avulla presidentti Putinin mukaan kasvatetaan "rakkautta Venäjään tiedon kautta". "Nuoret eivät muuten ymmärrä, millaisessa maassa he elävät, eivätkä tunne yhteyttä aiempiin sukupolviin", hän on perustellut. Myös kirkko on tukenut tätä projektia.

Nykyajan ilmiöt ja asenteet ovat pitkän jatkumon tulosta, ja moniin Venäjän erityispiirteisiin löytyy selityksiä historiasta. Historiaa myös käytetään hyväksi, perustelemaan ja oikeuttamaan nykypäivän toimintaa.

Mitä paremmin tunnemme Venäjää, sitä paremmin tunnistamme sen sisäisen johdonmukaisuuden. Ymmärrämme, vaikka emme hyväksyisikään.

Riitta Pyykkö

Kirjoittaja on Turun yliopiston venäjän kielen professori ja vararehtori. Kirjoitus perustuu Pyykön luentoon Turun yliopiston avoimen yliopiston Niin lähellä – niin kaukana -luentosarjassa, joka jatkuu koko syksyn 2014 ajan.

Kuva: Hanna Oksanen
Etusivun nostokuva: Volna80