Tutkijalta: Liikunta vähentää pahaa viskeraalirasvaa

​Alkuvuodesta itse kukin meistä on jälleen kerran hiljaa mielessään luvannut aloittaa terveellisemmän vaiheen elämässään. Vuoden ensimmäisinä päivinä tähän terveellisempään elämäntapaan kuuluu tietysti liikunta-aktiivisuuden lisääminen sekä terveelliset ruokailutottumukset. Terveellisestä ravinnosta ja liikunnasta olemme saaneet lukea, ellei päivittäin niin ainakin viikoittain niin päivälehdistä, naistenlehdistä kuin erilaisista nettiblogeista.

 

Oman mielenkiintoni herätti Yle uutisten (http://yle.fi/uutiset/liikunnan_puute_lihavuutta_pahempi_tappaja/7744754) kirjoitus otsikolla ”Liikunnan puute lihavuutta pahempi tappaja”, jossa kerrottiin Eurooppalaisen EPIC (European Prospective Investigation into Cancer and Nutrition Study) tutkimuksen tuloksista. EPIC tutkimuksessa seurattiin yli 300 000 eurooppalaista naista ja miestä kahdentoista vuoden ajan. Tutkimuksessa tutkittiin koko kehon ja vatsan alueen lihavuutta suhteessa liikunta-aktiivisuuteen ja kuolleisuuteen.

 

Tutkimuksen tulosten mukaan sillä, että kaikki ihmiset liikkuisivat edes vähän, on yhtä suuri ennenaikaista kuolemaa ehkäisevä vaikutus kun keskivartalolihavuuden poistamisella ja huomattavasti suurempi merkitys kun koko kehon lihavuuden ehkäisyllä.

Lihavuus on merkittävä riskitekijä sydän- ja verisuonitaudeille sekä tyypin 2 diabetekselle. Koko kehon lihavuuden ohella erittäin suuri tutkimusmielenkiinto kohdistuu tällä hetkellä vatsan alueen viskeraalirasvan ja sisäelinten rasvan määrään sekä sisäelinten aineenvaihduntaan. Suuren viskeraalirasvan määrän on osoitettu olevan yhteydessä sisäelinten etenkin maksan ja haiman rasvoittumiseen, mikä johtaa edelleen elinten toiminnan heikentymiseen ja myöhemmin tyypin 2 diabeteksen kehittymiseen.

 

Tällä hetkellä ei kuitenkaan tarkkaan tiedetä miksi toisilla ihmisillä ylimääräinen rasva kertyy keskivartaloon ja toisilla lantion ja reisien seudulle, joskin perimällä uskotaan olevan jonkin verran vaikutusta.

Säännöllinen liikunta parantaa tehokkaasti lihasten sokerinkäyttöä ja siten koko kehon sokeriaineenvaihduntaan ehkäisten insuliiniresistenssiä ja tyypin 2 diabeteksen kehittymistä. Insuliiniresistenssillä tarkoitetaan insuliinin heikentynyttä vaikutusta kehossa.

 

Kun insuliinin vaikutus kudoksissa on heikentynyt, insuliinia tarvitaan normaalia enemmän siirtämään veressä oleva sokeri kudosten polttoaineeksi ja pitämään verensokeri kurissa. Ajan myötä insuliinia erittävä haima väsyy eikä kykene enää tuottamaan riittävästi insuliinia. Tässä tilanteessa verensokeri alkaa hiljalleen nousta ja lopulta diabetes puhkeaa.

 

Liikunta vähentää myös kehon rasvapitoisuutta ja erityisesti niin sanottua pahalaatuista viskeraalirasvaa niin terveillä, lihavilla kun tyypin 2 diabetestäkin sairastavilla potilailla. Tutkimusten mukaan liikunta vähentää suhteessa enemmän viskeraalirasvaa kun ihoalaisrasvaa, minkä uskotaan olevan myös yksi tekijä, miksi liikunta ehkäisee insuliiniresistenssiä.

Kaikenlainen liikunta auttaa painonhallinnassa ja kehon rasvapitoisuuden vähenemisessä kokonaisenergian kulutuksen lisääntyessä. Kuormittava liikunta näyttäisi kuitenkin vähentävän tehokkaammin viskeraalirasvan määrää verrattuna matalatehoiseen liikuntaan. Tämän on ehdotettu johtuvan kuormittavan liikunnan aiheuttamasta suuremmasta hormonitoiminannan aktivoitumisesta, mikä lisää erityisesti viskeraalirasvassa tapahtuvaa rasvojen pilkkoutumista.

 

Kun on verrattu eri urheilumuotojen vaikutusta elimistön rasvakertymiin, molemmat sekä kestävyysurheilu että voimaharjoittelu vähensivät tehokkaasti maksan rasvaprosenttia ja viskeraalirasvan määrää tyypin 2 diabetestä sairastavilla potilailla.

 

Kollegani Kari Kalliokosken kanssa teemme parhaillaan liikuntatutkimusta, jossa vertaamme korkeatehoisen mutta lyhytkestoisen intervalliharjoittelun ja perinteisen kestävyysharjoittelun vaikutuksia kudostasolla terveillä ja tyypin 2 diabetestä sairastavilla keski-ikäisillä miehillä. Tutkimustulostemme perusteella terveillä keski-ikäisillä miehillä molemmat harjoitusmuodot parantavat koko kehon insuliiniherkkyyttä ja vähentävät sekä vatsanalueen ihonalaisrasvaa että viskeraalirasvaa tehokkaasti jo kahden viikon harjoittelujakson jälkeen. Siinä missä molemmat harjoitusmuodot näyttäisivät parantavan tehokkaasti lihasten sokeriaineenvaihduntaa viittaavat alustavat tutkimustulokset perinteisen kestävyysurheilun aikaansaavan herkemmin muutoksia maksan aineenvaihduntaan terveillä keski-ikäisillä miehillä.

 

Säännöllinen liikunta on paras keino parantaa elimistön toimintakykyä.  

Monissa tutkimuksissa jo hyvin vähäisen liikunnan on osoitettu parantavan fyysisesti passiivisten ihmisten terveyttä. Ja tutkimukset ovat osoittaneet liikunnan aikaansaavan merkittäviä terveysvaikutuksia myös ilman suuria muutoksia koko kehon painossa.

Kaikista meistä ei ole suuriin elämän muutoksiin eikä erilaisista laihdutusyrityksistä huolimatta suurta painonpudotusta tapahdu. Tällöin olisi kuitenkin tärkeä muistaa että vähäinenkin liikunta-aktiivisuus, ilman suurta painonpudotusta, aikaansaa terveyden kannalta edullisia muutoksia kehossa. Monipuolinen liikunta on paras tapa elimistön toimintakyvyn ylläpitämiseen.

 

Jarna Hannukainen, dosentti

 

 

Kirjoittaja sai tutkimusryhmänsä kanssa viime vuoden lopulla Emil Aaltosen säätiön 210 000 euron projektiapurahan tutkimukseen, jossa selvitetään liikunnan vaikutusta sisäelinten (maksa, haima, suolisto sekä vatsan alueen rasvakudokset) aineenvaihduntaan terveillä ja tyypin 2 diabeetikoilla.

 

Physical activity and all-cause mortality across levels of overall and abdominal adiposity in European men and women: the European Prospective Investigation into Cancer and Nutrition Study (EPIC). Ekelund U, Ward HA, Norat T, Luan J, May AM, Weiderpass E, Sharp SJ, Overvad K, Østergaard JN, Tjønneland A, Johnsen NF, Mesrine S, Fournier A, Fagherazzi G, Trichopoulou A, Lagiou P, Trichopoulos D, Li K, Kaaks R, Ferrari P, Licaj I, Jenab M, Bergmann M, Boeing H, Palli D, Sieri S, Panico S, Tumino R, Vineis P, Peeters PH, Monnikhof E, Bueno-de-Mesquita HB, Quirós JR, Agudo A, Sánchez MJ, Huerta JM, Ardanaz E, Arriola L, Hedblad B, Wirfält E, Sund M, Johansson M, Key TJ, Travis RC, Khaw KT, Brage S, Wareham NJ, Riboli E.

Am J Clin Nutr. 2015 Mar;101(3):613-21. doi: 10.3945/ajcn.114.100065. Epub 2015 Jan 14.