Turvaavatko Itämeren aallot saariston energiansaannin?
Maarianhaminan länsipuolella, parikymmentä metriä merenpinnan alapuolella, seisoo aaltoenergiakoelaitos. Aaltoenergia voi olla tulevaisuudessa merkittävä energialähde Itämerellä.
Tutkijat ovat sitä mieltä, että aaltoenergia ei ole vain valtamerten juttu. Tulevaisuudessa myös Itämeren aaltoja voisi käyttää energiantuotantoon. Turun ja Uppsalan yliopistojen sekä Ålands Teknikklusterin Aaltoenergiaa kestävälle saaristolle (WESA, Wave energy for a Sustainable Archipelago) -hankkeella on ollut noin vuoden aaltoenergian testilaitos käytössä Ahvenanmaalla, Hammaruddan edustalla.
Aaltoenergialaitteita ei ole aikaisemmin suunniteltu ajoittain jäätyville merialueille, eikä niitä ole systemaattisesti testattu talviolosuhteissa.
– Viime talvena koepoijun ympärillä oli paljon ahtojäätä, ja poijumme kesti sen ihan hyvin. Täksi talveksi korvaamme poijun vieläkin paremmin jäätä kestämään suunnitellulla poijulla, kertoo tutkija Erland Strömstedt Uppsalan yliopistosta.
Energiamäärät ovat vielä pieniä
Testilaitos on yhdeksän metriä korkea sylinteri, joka on kiinni pohjassa. Sylinterin yläpää on kiinni pinnalla kelluvassa poijussa. Kun aallot liikuttavat poijua pinnalla, liikkuu myös sähköä tuottava sylinteri. Testipoijulta menee kaapeli 800 metrin päähän rannalle tutkimusasemalle.
– Aaltoenergia on suurin piirtein samassa kehitysvaiheessa kuin tuulivoima oli 25 vuotta sitten. Hidas kehitys johtuu siitä, että aaltoenergiavoimalat ovat teknisesti haastavia rakentaa. Ongelmia teettää esimerkiksi suolainen vesi, joka aiheuttaa rakenteille korroosiota, kertoo Fortumin tuuli- ja aaltovoimapäällikkö Sebastian Johansen.
Johansenin mukaan aaltoenergian yhtenä etuna on se, että aaltoenergialaitos tuottaa energiaa varsin tasaisesti. Aaltoenergialaitos pystyy käymään täydellä teholla jopa 40 prosenttia ajasta, kun esimerkiksi aurinkoenergialla täysi teho saavutetaan vain noin 10 prosenttia käyttöajasta.
Maailmalla on tällä hetkellä testikäytössä parikymmentä erilaista aaltovoimaratkaisua. Niiden välillä käydään tutkimuskilpailua siitä, mitkä ratkaisuista alkavat yleistyä. Fortumillakin on kaksi testiasemaa: Portugalin rannikon edustalla sekä Norjan ja Ruotsin välissä Skagerrakissa.
Aaltoenergiasta ei esteettistä haittaa ympäristölle
WESA-projektin yksi osa on arvioida aaltoenergian ympäristövaikutuksia. Testiaseman vaikutusten arviointi on vasta alkanut, joten tutkimustuloksia saadaan vielä odottaa.
Johansenin mukaan ainakin aaltoenergian visuaalinen haitta ympäristölle on vähäisempi kuin tuulivoiman.
– Jos aaltoenergiavoimalaitosta katsoo rannikolta vaikkapa puolentoista kilometrin päästä, voimalaitosta ei käytännössä havaitse lainkaan. Jos paikalla olisi tuulivoimaloita, niitä ei voisi olla huomaamatta, Johansen kertoo.
Aaltoenergian mahdollisuuksia pohdittiin Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen WESA-hankkeen järjestämässä seminaarissa Turun yliopistossa 22.11.2012. WESA kuuluu Central Baltic Interreg IV A -ohjelmaan. Projektin toteutumista tukevat Euroopan Unioni, Euroopan aluekehitysrahasto, ELY-keskus sekä maanomistajat. Turun yliopiston osalta hankkeen rahoituksesta vastaa EU 75 % ja ELY-keskus 25 %.
Kuvat: Hannu Aaltonen ja Sheba_Also (cc)