Svenska litteratursällskapet i Finland on myöntänyt rahoituksen ”Väärentäjät” nimiselle tutkimushankkeelle, joka lähestyy 1800-luvun alkupuolen suomalaisten kirjoitustaitoa rikoksen näkökulmasta ja tutkii niitä tilanteita, joissa etenkin alempisäätyiset suomalaiset olivat tuomiolla väärennysrikoksista.
Hankkeen johtajana toimivan Turun yliopiston Suomen historian professori Kirsi Vainio-Korhosen mukaan tutkimus avaa väärennystapausten kautta laajasti 1800-luvun alun suomalaisen yhteiskunnan sosiaalihistoriaa ja etenkin yhteiskunnan työväenluokkaisen ja vähävaraisen väestönosan arkielämää.
Hankkeen taustalla on toisaalta 1800-luvun alkupuolen suomalaisen yhteiskunnan laajeneva kirjallistuminen ja toisaalta viranomaisten kasvava tarve kontrolloida etenkin vähänvaraisen väestönosan liikkeitä ja työntekoa. Ihmiset tarvitsivat kirjoitettuja virka- ja työtodistuksia, jotka todistivat, mistä he tulivat ja minne he olivat menossa ja olivatko he hyvämaineisia työntekijöitä.
Kirsi Vainio-Korhonen kertoo, että joskus riidat ja pahatapaisuus estivät tällaisten todistusten saannin laillisin keinoin. Joskus taas ihmiset halusivat pitää piilossa erilaiset rikkeensä, jotka olisivat paljastuneet aidosta papintodistuksesta. Testamentteja, sopimuksia ja velkakirjoja väärentämällä yritettiin niin ikään hakea taloudellista etua. Samaan aikaan Suomessa oli käytössä ja liikkeessä sekä ruotsalaista että venäläistä, osittain käsin kirjoitettua setelirahaa, mikä lisäsi rahojen väärentämistä ja myös varattoman väen rahanväärennösyrityksiä.
Asiakirjojen ja rahojen väärennökset olivat 1800-luvun alkupuolella murhiin verrattavia raskaita rikoksia itse valtiota tai kruunua vastaan, ja ne vaativat aina ylemmän oikeusasteen eli hovioikeuden tutkinnan ja tuomion. Jokaisen oikeuskäsittelyn yhteyteen on liitetty myös kirjallinen todistusaineisto, tässä tapauksessa itse väärennetyt asiakirjat ja setelit. Näiden väärennettyjen alkuperäisasiakirjojen löytäminen muutama vuosi sitten Kansallisarkiston Turun toimipisteestä johti hankeideaan ja nyt siis hankkeen saamaan rahoitukseen.
Hankkeessa tutkitaan sitä, keitä 1800-luvun alkupuolella toimineet väärentäjät olivat. Mikä oli heidän sukupuolensa, ikänsä, äidinkielensä, koulutuksensa ja ylipäätään sosiaalinen taustansa? Miten ja missä he olivat oppineet kirjoitustaidon? Entä ketkä turvautuivat heidän palveluihinsa ja miksi?
Vainio-Korhosen mukaan oikeuskäsittelyjen aikana kävi usein ilmi, että kirjoitustaidoton syytetty oli törmännyt väärennyspalveluja tarjoavaan kirjuriin lähes sattumalta, maantiellä, markkinoilla tai vaikkapa tutkintavankeudessa. Väärien rahojen teon ja levityksen taustalla saattoi olla jopa rikollinen liiga, jonka toimintaan oli kytköksissä niin miehiä, naisia kuin lapsia. Joskus väärä raha oli osunut käyttäjänsä käteen aivan sattumalta, ja jos haltija ei osannut lukea käsin kirjoitettua käsialaa, hän ei kyennyt väärennystä edes tunnistamaan. Tällöin oikeus yritti selvittää mahdollisimman tarkkaan sen tapahtumaketjun, jonka tuloksena väärä raha oli käyttäjänsä kouraan tai kukkaroon päätynyt. Joskus oikeus yritti selvittää väärennöksen laatijaa pakottamalla syytetyn erilaisiin kirjoituskokeisiin, joiden tuloksia verrattiin väärennetyn asiakirjan käsialaan.
Hankkeessa toimivat tutkijoina myös dosentti Johanna Wassholm, FT Mari Välimäki, FT Taina Saarenpää ja FM (2022) Josefine Sjöberg, joka tekee hankkeessa väitöskirjansa (cotutelle Suomen historia TY ja nordisk historia ÅA). Hankkeessa tehdään laajaa tutkimus- ja opetusyhteistyötä Åbo Akademin Pohjoismaisen historian oppiaineen kanssa.
***
Lisätietoa: Kirsi Vainio-korhonen