Turun yliopisto julisti Itämeren intohimokseen
Turun yliopisto sitoutui ensimmäisenä Kaarinan nuorkauppakamarin haastamana yhteisönä Intohimona Itämeri –hankkeeseen. Sen tiimoilta järjestetyssä tapahtumassa 160 alakoululaista perehtyi Itämeren salaisuuksiin. Yksi toimintapisteistä oli Lasten yliopiston öljykatastrofipiste.
Saaristomeren tutkimusaseman johtaja Ilppo Vuorinen kertoi Kaarinan Piispanlähteen neljäsluokkalaisille, että Turun yliopisto on sitoutunut Intohimona Itämeri-hankkeeseen.
Baltic Sea Action Group ja Suomen nuorkauppakamarin alayhdistykset ovat haastaneet yrityksiä ja yhteisöjä mukaan Intohimona Itämeri –hankkeeseen. Turun yliopisto ja Kaarinan kaupunki olivat Kaarinan nuorkauppakamarin alueella ensimmäiset mukaan saadut.
– Turun yliopistolle tämä sitoumus tarkoittaa, että me lisäämme ja tuomme esille uutta tietoa Itämerestä. Me järjestämme ensi vuonna Itämereen keskittyvän suuren tieteellisen kongressin, me järjestämme Itämeri-teemalla avoimet ovet Seilin tutkimusasemalla ja me julkaisemme Saaristomeren tutkimuksesta kirjan, Saaristomeren tutkimuslaitoksen johtaja Ilppo Vuorinen sanoo.
Intohimona Itämeri –teeman rinnalla ensi vuoden panostus juhlistaa Seilin tutkimusaseman 50-vuotista toimintaa.
Nuorkauppakamarien kansallinen tavoite on herättää kiinnostusta Itämeren tilaan. Kaarinan nuorkauppakamari järjestikin Kaarinan Raadelman ja Hovirinnan rannoilla Itämereen liittyviä toimintapisteitä, jossa 160 koululaista sai tutustua Itämereen eri näkökulmista.
Toimintapiste yllätti
– En ole ikinä miettinyt kuinka vaikeaa öljyn puhdistaminen merestä on. Mittasuhteet merellä ovat valtavat verratun koealtaaseen. Tämän päivän aikana olen alkanut arvostaa Itämerta entistä enemmän, Piikkiön yhtenäiskoulun 6-luokkalainen Ronja Pitkänen totesi.
Raadelman ranta on Ronjan lähiranta.
– Olisi kamalaa, jos en voisi uida enää täällä, hän totesi.
Lasten yliopiston lisäksi omia toimipisteitään paikalle olivat tuoneet Pidä Saaristo Siistinä sekä Lounais-Suomen vesi-ensuojeluyhdistys. Tietokilpailun rinnalla piti muun muassa kalastaa, tutkia pohjaeläimiä sekä lajitella jätteitä sen mukaan kuinka kauan niiden maatuminen kestää.
– Tämänkaltaiset tapahtumat ovat kaivattuja kouluopetuksen lisänä, Piikkiön yhtenäiskoulun erityisluokanopettaja Rami Aho totesi.
Hyviä merkkejä näkyy jo
Työ Itämeren hyväksi ei valu hukkaan.
– Kun minä aloitin työt Seilissä 1990-luvun alussa, tilanne Saaristomerellä oli pahimmillaan. Nykyisin vesi on kirkkaampaa ja rakkolevää on palannut muun muassa Seilin kupeessa olevan Högholman saaren rannoille. Vielä emme ole 1960-luvun tilanteessa, mutta puolessavälissä sinne, Vuorinen sanoo.
Ansion paremmasta vedenlaadusta Vuorinen antaa teollisuudelle ja yhdyskunnille, jotka ovat panneet jätevesiasiansa kuntoon. Seuraava askel on yhteistyö maanviljelyksen ja kalankasvatuksen kanssa.
– Mantereella peltoja ylilannoitetaan, välisaaristossa ongelmana on runsaan lannoituksen vaativa erikoisviljelyn painotus ja ulkosaaristossa Pietarista ja Helsingin suunnalta tuleva ravinteikas pintavesi, Vuorinen totesi.
Teksti: Erja Hyytiäinen, Eeva-Maria Soikkanen
Kuvat: Erja Hyytiäinen