Turun yliopiston ensimmäinen päärakennus Phoenix palasi hetkellisesti Yliopistonkadulle Turun päivän kunniaksi. Kävelykadulle pystytetty näyttely Turun yliopiston toteutuneet ja toteutumattomat kampukset esitteli jo puretun Phoenixin ja toteutumatta jääneet kampukset Iso-Heikkilästä Samppalinnanmäkeen. Nykyisellä Yliopistonmäellä sukellettiin tämän päivän tutkimukseen eläinmuseossa sekä kasvimuseonkin kierroksilla. Arkkitehtuurin ja taiteen ystävät kuulivat Aarne Ervin suunnittelemasta keskusaukiosta.
Satavuotisjuhlavuottaan viettävä Turun yliopisto halusi Turun päivänä näyttää konkreettisesti, millainen kaupunki voisi olla, jos yliopisto olisikin valinnut sijaintipaikakseen jonkun muun kuin Yliopistonmäen.
Yliopiston perustamisen aikaan tarjolla oli muun muassa Kultaranta, jonka Alfred Kordelinin kuolinpesä oli lahjoittanut perustettavan yliopiston käyttöön. Jugendhuvilaan ja sen puutarhoihin suunniteltiin erityisesti kasvi- ja eläintieteellistä tutkimusasemaa. Valtio alkoi kuitenkin havitella aluetta presidentin kesäasunnoksi, ja kun toisessa vaakakupissa oli valtion valmius edesauttaa Iso-Heikkilän rautatieratkaisuissa, jotta yliopisto voisi rakentua alueelle, yliopisto myös Kultarannan valtiolle.
Viime kädessä rautatiesuunnitelmat vaikuttivat niin epävarmoilta, että yliopistolle tiloja etsinyt Turun Suomalainen Yliopistoseura päätyi ostamaan Turun kauppatorin ylälaidassa sijainneen entisen hotelli Phoenixin yliopiston käyttöön.
Yliopistonkadun tapahtumassa saattoi taitella itselleen dosentti Panu Savolaisen suunnitteleman Phoenixin pienoismallin.
Alusta saakka oli selvää, että 100-huoneinen hotelli ei riittäisi laajenevan yliopiston tarpeisiin. Yliopisto aloitti toimintansa perustamalla humanistisen sekä matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan, mutta alusta saakka tavoitteena oli luoda laaja-alainen yliopisto. Toiminta Phoenixissa jatkui kuitenkin ennakoitua pidempään. Uusi kampusalue löytyi vasta 1950-luvulla.
Turun yliopiston 100-vuotisjuhlavuoden ohjausryhmän puheenjohtaja Riitta Pyykkö haastatteli Yliopistonkadun lavalla dosentti Panu Savolaista, joka on perehtynyt muun muassa Phoenixin historiaan.
Ennen siirtymistä nykyiselle Yliopistonmäelle harkinnassa oli myös yliopiston rakentaminen Samppalinnanmäen alueelle. Kirjaston rakentamista varten louhintatyöt nykyisellä Hämähäkkitontilla, Turun kaupunginteatterin naapurissa, käynnistettiin vuonna 1947. Avolouhinta saatiin päätökseen ja osa kallion sisälle louhituista kirjavarastoalueista valmistui vuonna 1949, mutta silloin katse oli jo käännetty toisaalle.
Yliopiston hallitus valitsi uudeksi kampusalueekseen Vesilinnanmäen, nykyisen Yliopistonmäen. Valintaan vaikutti paitsi kaupungin valmius luovuttaa alue yliopiston käyttöön, myös 1943 perustetun ja lääninsairaalan yhteyteen asettuneen lääketieteellisen tiedekunnan sijainti naapurissa, nykyisen Tyksin A-sairaalan vieressä.
Yliopistonkadun näyttelyssä saattoi tutustua Turun yliopiston toteutuneisiin ja toteutumattomiin kampuksiin. Yksi suosituimmista tutkittavista oli Bertel Jungin 1920-luvun alun suunnitelma yliopiston rakentamisesta Iso-Heikkilän alueelle niin, että yliopistoa ja Turun linnaa olisi yhdistänyt 100 metrin levyinen bulevardikatu liikekeskustoineen.
Yliopistonmäen rakentumista edesauttoi Klondikessa kultaa huuhtoneiden Joutsenen veljesten perintö, joka mahdollisti muun muassa uuden kirjaston rakentamisen Yliopistonmäelle.
Alueen suunnitteluvaiheessa pyydettiin kolmelta arkkitehdilta suunnitelmat mäen rakentumisesta. Valitun ehdotuksen teki arkkitehti Aarne Ervi, jonka suunnitelman innoittajana oli venetsialainen Piazza San Marco. Siinä kolmella sivulla on rakennuksia ja neljäs sivu on avoin.
Ervi yhdisti suunnitelmassaan moderneja materiaaleja perinteisten aukioiden rakenteisiin kuten pylväisiin.
Yliopistomäen arkkitehtuuri ja taide -kävelykierroksella perehdyttiin Aarne Ervin suunnitelmaan, joka kilpailuvaiheessa sai nimen Karvajalka.
Yliopistonmäen aukio rakentui vauhdilla 1950-luvun loppupuoliskolla. Vuonna 1959 vietettiin päärakennuksen vihkiäisiä, ja samalla presidentti Urho Kaleva Kekkonen paljasti yliopiston päärakennukseen metallikirjaimin ikuistetun uuden tunnuslauseen Vapaan kansan lahja vapaalle tieteelle. Lauseen juuret ovat syntyhistoriassa. Yliopisto oli 1920-luvulla perustettu 22 040 lahjoittajan varojen turvin.
Myöhemmin yliopiston kampus on laajentunut mäen juurelle, vanhalle kasarmialueelle sekä Tyksin kupeeseen ja Kupittaan City-alueelle. Parhaillaan Yliopistonmäelle rakennetaan uutta Aurm-rakennusta, joka on ensimmäinen Turun yliopiston ja Åbo Akademin yhteiskäyttöön jo suunnitteluvaiheessa mietitty rakennus.
Turun päivän ohjelmassa kiinnosti kävijöitä myös nykyinen tutkimus. Matias Ellfolk oli vanhempiensa Samin ja Riikan kanssa saapunut eläinmuseoon tutustumaan muun muassa seinälle nostettuun halliin.
Turun yliopiston eläinmuseo ylläpitää ja kehittää Suomen toiseksi laajimpia luonnontieteellisiä kokoelmia, joihin on tallennettu yhteensä lähes neljä miljoonaa näytettä. Ne muodostavat pitkiä aikasarjoja aina 1800-luvulta nykypäivään.
Eläinmuseon naapurissa sijaitseva Kasvimuseo on normaalioloissa suljettu suurelta yleisöltä, mutta Turun päivän ja 100-vuotiaan yliopiston kunniaksi museoon pääsi kurkistamaan museonhoitaja Seppo Huhtisen vetämällä opastetulla kierroksella.
Kasvimuseon perustehtävä on näytteitä keräämällä, tallentamalla ja tutkimalla kartuttaa tietoa maapallon kasvi-, sieni-, sammal-, jäkälä- ja levälajistosta. Samalla varmistetaan materiaaliarkiston olemassaolo tämän päivän ja tulevaisuuden biodiversiteettitutkimukselle sekä ylläpidetään ja laajennetaan taksonomista tietotaitoa Suomessa.
Kasvimuseon amanuenssi Sanna Huttunen (vas.) johdatti väen yliopiston takapihalle tutustumaan sammaleisiin. Jo aiemmin kasviekologi Jussi Lampinen ja arkeobotanisti ja Mia Lempiäinen-Avci olivat johdattaneet omat joukkonsa kuulemaan tarinoita kasveista kasviekologin ja arkeologin kertomana.