Turkulaistutkimus haastaa arvioimaan luonnonvarojen kayttöä laajakatseisemmin
Luonnonvaraisten eliölajien hyödyntämisen ympäristö- ja yhteiskunnallisten vaikutusten arviointiin on luotu Turun yliopistossa nykyistä monipuolisempi ja kaikkialla maailmassa hyödynnettävissä oleva lähestymistapa.
Anders Sirénin, Risto Kalliolan ja Matti Salon yhteisteoksen esimerkit ovat Amazonian metsätaloudesta, metsästyksestä, kalastuksesta ja keräilytaloudesta. Näiden esimerkkitapausten varaan rakennettua mallia voidaan käyttää esimerkiksi arvioitaessa marjanpoiminnan tai Itämeren lohenpyynnin tilaa ja vaikutuksia Suomessa.
Luonnon monimuotoisuuden tarjoamien uusiutuvien luonnonvarojen hyödyntämisen kannattavuutta ja merkitystä on perinteisesti arvioitu talouden mittarein ja ympäristövaikutusten perusteella.
Kansainvälisestikin ainutlaatuinen turkulaistutkimus nostaa mukaan harkintaan muun muassa vaikutukset maantieteelliset ja historialliset näkökulmat sekä luonnonvarojen hyödynnyksen vaikutukset esimerkiksi tulonjakoon sekä yhteiskuntaan ja sen toimintaan laajemmin. Se haastaa miettimään, miten turvataan luonnonvaraisten eliöiden hyödyntämisen jatkuvuus ja keiden kaikkien tulisi saada osansa kerätyistä luonnonvaroista.
Açaí paljastaa tarpeen monipuoliseen arviointiin
Yhtenä esimerkkinä luonnonvaraisten eliöiden keruun merkityksestä teoksessa esitellään sademetsissä kasvavan açaí-palmun hedelmien kerääminen Amazonjoen suistoalueella.
Paikallisten asukkaiden vuosisatoja käyttämälle hedelmälle avautuivat miljoonien markkinat, kun açaín ensin muuttoliikkeen myötä ”kaupungistui” ja sittemmin sen ravinnepitoisuus todettiin poikkeuksellisen suureksi – ja sitä alettiin kutsua superfoodiksi.
Eroon tunneperäisestä vastakkainasettelusta
Kirja esittelee seitsemän aihenäkökulmaa, jotka yhdessä muodostavat kattavan kuvan uusiutuvien luonnonvarojen arvioinnin pohjaksi.
Perinteisesti suurin huomio on asetettu esimerkiksi kerääjien saamaan taloudelliseen hyötyyn sekä heidän toimintansa ympäristövaikutuksiin. Turkulaisten hankkeessa näkökulmaa laajennetaan, luonnonvarojen hoidon, hallinnan ja tiedon merkitys sekä maantieteellinen ja ajallinen näkökulma.
– Uusiutuvien luonnonvarojen keruu on olennainen osa ihmisten kulttuuria, taloutta ja yhteiskuntaa kaikkialla maailmassa, mutta johtaa helposti myös ongelmatilanteisiin. Kenellä on oikeus hyödyntää luonnon antimia? Miten paljon keruuta eliöiden kannat ja muu luonto kestävät, Salo luettelee.
Turkulaistutkijat loivat keinon analysoida tällaisia tapauksia systemaattisesti erilaisissa tilanteissa.
– Haluamme myös kiinnittää huomiota siihen, miten ongelmatilanteissa voidaan päästä eteenpäin, eikä vain jumiuduta syyttelyvaiheeseen, Risto Kalliola sanoo.
Hän nostaa esimerkiksi suomalaisen keskustelun Itämeren lohen pyynnistä. Kuinka paljon lohia on pyydettäväksi, kuka niitä saisi pyytää ja millä alueella? Saisivatko lohta kalastaa ammattikalastajat Selkämerellä vai virkistyskalastajat pohjoisen joilla, vai molemmat? Entä tulisiko virkistyskalastajien vapauttaa saamansa lohi takaisin jokeen?
– Lähtökohtana on osallistava suunnittelu. Kun asioita tarkastellaan yhdessä, nähdään argumentit paljaina ja päästään eroon tunneperäisestä kiihkeydestä, Kalliola sanoo.
Harkinnan pohjaksi onkin selvitettävä eri toimijoiden roolit ja merkitys koko tuotantoketjussa eläinten tai kasvien keräämisestä aina kerättyjen tuotteiden kuljetukseen, jalostamiseen, myyntiin ja kuluttajien käyttöön saakka.
Esimerkkien anti siirrettävissä Suomeen
Açaí-esimerkki kertoo, miten yksittäisen luonnosta saatavan ja luonnonvaraiseen eliölajiin perustuvan raaka-aineen keräystapa voi muokata kokonaisia yhteiskuntia. Ennen täysin luonnonvaraiset açaí-palmut kasvavat nykyään usein tehokkaasti hoidettuina viljelminä. Niiden hedelmät kerätään kipuamalla palmun latvaan ja pudottamalla hedelmät maahan. Tehokkaalla keruulla on luonnollisesti vaikutuksensa ympäröivään luontoon.
– Kun hedelmät kerätään ihmisille hyvin tehokkaasti, ei niitä aina jää sademetsän eläimille, jotka siirtyvät muualle. Açaí-metsissä myös muun kasvillisuuden monimuotoisuus usein laskee, kun tuotantoa maksimoidaan. Toisaalta palmut kyllä kilpailevat tehokkaasti ympäristöä vielä rajummin muuttavien maankäyttömuotojen kuten karjankasvatuksen kanssa, Salo sanoo.
Tutkimuksen tärkeimmät esimerkkitapaukset ovat Turun yliopiston pitkäaikaisesta tutkimuskohteesta Amazonian alueelta, mutta Salon mukaan luonnonvaraisten eläinten, kasvien tai maan käytön arviointiin liittyvät tekijät eivät ole maa- tai maanosakohtaisia. Samankaltaisilla kriteereillä voidaan arvioida aivan yhtä hyvin esimerkiksi troolausta valtamerellä tai kotoista marjanpoimintaa ja metsästystä.
Samaa asiaa voidaan lähestyä vaikkapa ekologisesta näkökulmasta arvioiden kuinka paljon keräystä tuote kestää ja millaisia ovat keruun muut ympäristövaikutukset, yhteiskunnallisesta näkökulmasta tutkien millaisia vaikutuksia on lainsäädännöllä, tiedon tuottamisella ja välittämisellä tai maanomistusoloilla, tai esimerkiksi taloustieteen kautta arvioiden, miten kustannusten nousu vaikuttaa tietyn tuotteen saamiseen hyödynnettäväksi. Siis esimerkiksi. Turkulaistutkijoiden viesti on kuitenkin hieman toisenlainen.
– Tavoitteenamme on, että nuo kaikki olisivat itsestään selvästi osa kokonaisuutta, kun uusiutuvien luonnonvarojen käyttöä tutkitaan ilmiönä. Mielestämme esittämämme seitsemän aihenäkökulmaa kattavat tämän ilmiön tehokkaalla tavalla, Salo sanoo.
Erja Hyytiäinen