Turkulainen paikkatieto-osaaminen auttaa tansanialaisia maansa kehittämisessä
22.08.2014
Tietokoneen ruudulla on Tansanian kartta. Zahor K Zahor hyödyntää kartan tietoja jo tottuneesti. Hän käytti osallistamalla kerättyjä paikkatietoja väitöskirjatutkimuksessaan Dar es Salaamin yliopistossa, ohjaajana oli Turun yliopiston maantieteen yliopistonlehtori Niina Käyhkö.
Niina Käyhkö (vas.) ja Joni Koskinen (3. oik.) opettavat Andrew Ferdinandsia (toinen vas.), Mohammed Badruddin Mussaa, Zahor KH Zahoria, Masoud S. Hemedia, Faraja D. Namkesaa ja Pilly Silvanoa paikkatiedon hyödyntämiseen. Maantieteen opiskelija Vesa Arki on lähdössä kolmeksi kuukaudeksi työharjoitteluun Tansaniaan, ja siellä hän pääsee käyttämään Suomessa karttunutta paikkatieto-osaamistaan kaupunki- ja aluesuunnittelussa.
Nyt Zahor ja viisi muuta tansanialaista, jotka kaikki ovat mukana Suomen rahoittamissa kehityshankkeissa, ovat Turussa hakemassa lisäoppia paikkatiedon käytöstä.
Niina Käyhkö avaa muutamalla lauseella sen, miksi paikkatietokoulutus ja -tutkimus ovat tarpeen. Vielä 1980-luvulla paikkatieto oli harvojen alan ammattilaisten, kuten maanmittareiden käytettävissä. 1990-luvulla alkaneen alan nopean digitalisoitumisen ja nyt 2010-luvulla avoimen datan myötä myös tutkijat ja kansalaiset ovat päässeet hyödyntämään paikkatietoja ja alan yritysten määrä on kasvussa. Yhä useammat yhteiskunnan toiminnot perustuvat reaaliaikaiseen paikkatietoon, mobiilisovelluksista vaikkapa koulujen sijoittamiseen, sairaanhoitoon ja nopeimpien ambulanssireittien selvittämiseen.
– Paikkatietokoulutus on selkeä kasvuala globaalisti. Yhä useammat ohjelmistot ovat käyttöliittymiltään karttapohjaisia, ja niitä on osattava käyttää ja kehittää. Meidän tavoitteenamme on, että saisimme paikkatiedon ja geospatiaalisen laskennan Turun yliopiston menetelmävahvuusalaksi, geoinformatiikan yliopistonlehtorina työskentelevä Käyhkö sanoo.
Yksi askel tavoitteeseen pääsemiseksi on vahva kansainvälinen yhteistyö. Esimerkkinä siitä toimii maantieteen oppiaineen 2003 alkanut yhteistyö tansanialaisten tutkijoiden ja hallinnon kanssa. Aluksi suomalaiset tekivät tutkimustaan lähinnä Sansibarilla, myöhemmin yhteistyö on laajentunut Tansanian mantereelle ja muuttunut molempiin suuntiin toimivaksi. Käyhkö kuoppaisikin vanhan kehitysapu-sanan ja puhuu yhdessä kehittymisestä ja oppimisesta.
– Kyse on siitä, että me tutkimme, opimme ja kehitymme yhdessäPaikkatiedon voima on sen soveltavassa käytössä ja toimivat sovellukset vaativat olosuhteisiin sopivia ratkaisuja. Koulutuksessakin pyrimme opettelemaan paikkatietoaineistojen ja ohjelmistojen käyttöä sekä heidän että meidän aineistoilla ja sovellushaasteilla. Näin tietotaidot monipuolistivat kaikilla osallisilla, Käyhkö sanoo.
Opetuksesta vientituote
Korkeakoulutuksen kehitysyhteistyöhön suunnatun HEI-ICI-rahoituksen turvin turkulaistutkijat ovat voineet ryhtyä kouluttamaan tansanialaisia kollegoitaan paikkatiedon käyttöön. Kuin bonuksena Turkuun saapui tutkijoiden lisäksi oppiin myös Tansanian ja Suomen muissa kehityshankkeissa (SMOLE, PFP) työskenteleviä asiantuntijoita. Voimavaroja joustavasti yhdistämällä paikkatieto-osaajien verkosto Tansaniassa vahvistuu.
Saamapuolella on myös Turun yliopisto.
– Me opimme oikeista ongelmista ja haasteista. Näemme konkreettisesti, millaiseen yhteiskunnalliseen kontekstiin paikkatieto linkittyy ja millaisia erityishaasteita paikkatiedon käyttöön liittyy Tansaniassa. Tavoitteenamme on, että me koulutamme avainasiantuntijoita, ja he edelleen kouluttavatlisää asiantuntijoita. Näin me voimmetestata, standardoida ja laventaa paikkatieto-opetusta, ja luoda siitä vientimallin, Käyhkö sanoo.
Zahor K Zahor kertookin, että tansanialaisten aloittavat omien paikkatietoasiantuntijoiden ja -kouluttajien koulutuksen vielä tänä syksynä. Hänen lisäkseen Dar es Salaamin yliopistosta saapui kaksi jatko-opiskelijaa paikkatieto-oppiin.
– Meidän pitää lähteä kaikesta liikkeelle ruohonjuuritasolta, Zahor sanoo.
Yhteistyötä edesauttaa sekin, että paikkatietotutkimuksessa on käytettävissä avoimet aineistot ja -ohjelmistot.
Paikkatieto auttaa köyhyyden poistamisessa
Tansaniassa paikkatiedon sovellukset ovat vielä alkutaipaleella, mutta niiden merkitys ymmärretään. Yksi esimerkki on uusi, Niina Käyhkön Suomessa vetämä SUSLAND -tutkimushanke, joka sai Suomen Akatemian myöntämään Turun yliopistolle alkukesästä 390 000 euron kehitystutkimuksen määrärahan. Hankeessa tutkitaan Tansanian eteläisten ylänköseutujen maiseman kestävyyttä ja rakenne-prosessi-hyötyketjuja, joita kartoitetaan osallistamisen ja paikkatietojen avulla.
Turun yliopiston tutkimushanke tulee omalta osaltaan tukemaan Suomen ulkoministeriön ja Tansanian hallituksen rahoittaman yksityismetsätaloushankkeen (PFP) tavoitteita. Kehitysyhteistyöhankkeen tavoitteena on luoda Tansanian eteläisille ylänköalueille paikkatietoa hyödyntäen paremmat elämisen mahdollisuudet.
– Alue on hyvin köyhää, ja tilannetta pyritään parantamaan muun muassa metsäistutuksilla ja paremmalla maankäytön suunnittelulla. Jotta emme joutuisi siihen tilanteeseen, että joku istuttaa puun, ja seuraavana päivänä toinen tulee ja kaivaa puun pois sanoen, että tämä on peltomaata, meidän laadittava alueelle kaava, hankkeessa työskentelevä paikkatietoasiantuntija Andrew Ferdinands kuvaa.
Turun yliopistosta kehitystutkimukseen määrärahan sai myös Jyrki Luukkasen vetämä hanke Kohti vihreää taloutta vähiten kehittyneissä maissa.
Erja Hyytiäinen