Teos hiljaisuuden kulttuurihistoriasta
Hiljaisuuden kulttuurihistoria -teos houkuttelee tarkastelemaan menneisyydessä hiljaisuudelle luotuja merkityksiä, hiljaisuutta mielentilana ja hiljaisuuden julmempaa puolta – äänettömyyttä – silloin kun pitäisi korottaa ääntä.
Tuoreen teoksen artikkeleissa pohditaan hiljaisuuden merkityksiä keskiajalta nykypäivään ja sen hiljaisuuden paikkoja ovat luostareiden ja vankiloiden sellit, pohjoisen autius, Pariisin kadut ja valtamerten syvyydet.
– Suhteemme hiljaisuuteen on ristiriitainen. Hiljaisuus puhuttelee meitä, tarvitsemme ja etsimme sitä, mutta käytämme hiljaisuutta myös rankaisemiseen ja tuomitsemiseen, sanoo kirjan toimittaja, kulttuurihistorian professori Marjo Kaartinen.
Teoksen artikkelit houkuttelevat tarkastelemaan menneisyydessä hiljaisuudelle luotuja merkityksiä. Tuomitsevia, ahdistavia ja väkivaltaisia hiljaisuuksia löytyy herrasväen salongeista, itsemurhaajien hautaamisista ja vääränlaisiksi koetuista rakkauksista, ja teos tarkastelee myös maan hiljaisia, heitä, joille ei ole annettu ääntä.
Teos ilmestyi perjantaina 8.5. Turun yliopiston kulttuurihistorian oppiaineen Kulttuurihistoria – Cultural History -teossarjassa.
TK
Kuva: (cup)cake_eater