Suomeksi käännetyt saksalaiset marssilaulut yhdistivät aseveljiä
Saksan asevoimien Wehrmacht oli tunnettu siitä, että se kirjaimellisesti marssi laulaen sotaan. Saksan ja Suomen aseveljeyden solmimisen myötä Suomeen rantautui saksalaisia marssilauluja. Erikasta, Hanneloresta, Rosemariesta ja Annelista tuli osa Suomen sodanaikaista soundtrackia, saksan kielen yliopistonlehtori Doris Wagner ja poliittisen historian tutkija Christian Jokinen kirjoittavat tuoreessa Hiiskuttua-verkkolehden numerossa.
Kuva: Juulia Jokinen
Kansallissosialistien musiikkipolitiikassa laulumusiikilla oli keskeinen rooli ja kolmannessa valtakunnassa laulettiin paljon. Sen takia Hitlerin Saksaan onkin joskus viitattu myös lauludiktatuurina. ”Erika”, ”Hannelore” ja ”Rosemarie” sekä lukuisat muut naisten nimiä kantavat marssilaulut olivat pääosin sanoituksiltaan epäpoliittisia.
Sodanaikainen lauluperinne on tänäkin päivänä ajankohtainen poliittisen keskustelun aihe. Saksassa on loppukeväästä käyty laajaa keskustelua siitä, missä määrin nykyisen Bundeswehrin piirissä vaalitaan sodanaikaisen Wehrmachtin perinteitä. Osana keskustelua Saksan puolustusministeri hyllytti toukokuun alussa Bundeswehrin vuonna 1991 julkaistun laulukirjan, koska se sisältää kolme sodanaikaista marssilaulua, Wagner ja Jokinen kirjoittavat.
Suomeen saksalaiset marssilaulut saapuivat vasta aseveljeyden solmimisen myötä. Vuosina 1941–1942 Suomeen rantautui toistakymmentä saksalaista marssikappaletta. Tuontikappaleiden taustalta löytyvät suomentaja ja "maahantuoja" Reijo ”Palle” Palmroth ja tulkitsija Georg Malmsten.
Suomessa kappaleet saivat nimekseen ”Kaarina”, ”Anna-Maija”, ”Anneli” ja ”Liisa” ja niistä tuli keskeinen osa Suomen sodanajan soundtrackia. Kappaleet vaikuttivat myös siihen, mitä nimiä Saksassa ja Suomessa annettiin. Laulujen naiskuvassa korostui naisen rooli rakkaudenkohteena – he ovat sotilaiden tyttöystäviä, vaimoja ja heiloja, Wagner ja Jokinen toteavat.
Humanistisen tiedekunnan Hiiskuttua-verkkolehti tarjoaa monipuolisen kattauksen historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen sekä kieli- ja käännöstieteiden laitoksilla tehtävästä tutkimuksesta ja muusta toiminnasta. Hiiskutun syysnumero on tuhti lukupaketti, jossa kerrotaan muun muassa satiirista ja moraalisesta vastuullistamisesta, Baabelin kaloista ja kääntäjän työvälineistä, petolintujen lisänimistä, miehekkäästä järjenkäytöstä ja retoriikasta viestinnän digitaalisen murroksen ymmärtämisessä. Hiiskuttua julkaistaan kaksi kertaa vuodessa.
>> Hiiskutun syysnumero
MV