Suomalaisessa perimässä esiintyvä pistemutaatio heikentää insuliinin toimintaa useissa eri kudoksissa
Tyypin 2 diabeteksen riskiä lisääviä geenivariantteja, yhden emäsparin muutoksesta aiheutuvia pistemutaatioita, on löydetty jo kymmeniä, mutta niiden aiheuttamat vaikutukset elimistössä tunnetaan huonosti. Nyt julkaistu Turun ja Itä-Suomen yliopistojen yhteistyössä toteuttama tutkimus selvitti suomalaisessa perimässä esiintyvän harvinaisen, diabetesriskiä lisäävän geenivariantin aiheuttamia vaikutuksia kudosten sokerinkäyttöön. Tutkimuksessa todettiin, että lihasten sokerinkäyttökyvyn laskun lisäksi yhden geenin mutaatio heikensi myös useimpien muidenkin kudosten aineenvaihduntaa. Tämän ja vastaavien tutkimusten ansiosta voidaan oppia paitsi ymmärtämään paremmin yksittäisen pistemutaation vaikutuksia, myös laajemmin tyypin 2 diabeteksen puhkeamisen taustalla olevia tekijöitä. Näin mahdollisuudet ehkäistä ja hoitaa tyypin 2 diabetesta paranevat.
PET-kuva mutaation kantajasta (vas.) ja verrokista. Aivoissa insuliiniresistenssi aiheuttaa päinvastaiset löydökset kuin muissa elimissä.
Kaksostutkimusten perusteella tiedetään, että tyypin 2 diabeteksella on muiden riskitekijöiden lisäksi myös vahva geneettinen tausta. Lisäksi viime vuosina laajoissa, kymmenien tuhansien ihmisten perimää seuloneissa tutkimuksissa on löydetty jo yli 70 geenivarianttia, jotka voivat kukin lisätä riskiä sairastua tyypin 2 diabetekseen 10–15 %. Yksinomaan suomalaisilla on todettu harvinainen AKT2-geenin variantti, joka lisää riskiä sairastua tyypin 2 diabetekseen.
– Historiallisen eristyneisyytensä takia suomalainen väestö tarjoaa hyvät mahdollisuudet harvinaisten geenivarianttien vaikutusten tutkimukselle. Turun PET-keskuksessa on kansainvälisestikin poikkeuksellisen hyvät edellytykset selvittää ihmisen aineenvaihduntaa. Lisäksi tutkimuksen onnistumisen mahdollisti se, että suomalaiset ovat halukkaita osallistumaan tutkimuksiin ja matkustamaan pitkänkin matkan niiden takia, toteaa professori Pirjo Nuutila Turun Valtakunnallisesta PET-keskuksesta.
Turun Valtakunnallisen PET-keskuksen huippuyksikössä työskentelevä tohtorikoulutettava Aino Latva-Rasku mittasi miesten kudosten insuliiniherkkyyttä positroniemissiotomografia (PET) -kuvauksen avulla. Tutkimukseen otettiin mukaan 20 geenivariantin kantajaa ja 25 iän ja painoindeksin suhteen samankaltaista verrokkia.