Sukupuolitautina pidetty pään ja kaulan alueen HPV-infektio liittyykin länsimaisiin elintapoihin

​Turun yliopiston hammaslääketieteen laitoksella ja Tyksin naistentautien klinikalla tehdyt tutkimukset osoittavat uutta tietoa pään ja kaulan alueen HPV-infektioista.

HPV eli ihmisen papilloomavirus on DNA-virus, joka leviää rikkoutuneiden limakalvojen välityksellä. Se aiheuttaa kondyloomia, papilloomia ja syöpäsolun esiastemuutoksia, jotka voivat pahimmillaan kehittyä syöväksi.

Kaikkiaan HPV-viruksia tunnetaan jo yli 200 erilaista tyyppiä, joista 40 on luokiteltu limakalvoja infektoiviksi tyypeiksi ja arviolta 20 korkean riskin mahdollisesti syöpää aiheuttaviksi tyypeiksi. Keskimäärin 30 prosenttia HPV:n aiheuttamista kohdunkaulan vaikeista solumuutoksista etenee hoitamattomina syöväksi.

Vaikka papilloomavirukseen liitetyt kohdunkaulansyövät ja kondyloomat ovat viimeaikaisten joukkotarkastusten myötä vähentyneet, erilaisten suun ja nielun syöpien, kuten kielentyvi- ja nielurisasyövän, määrä on kasvanut kaikissa länsimaissa.

Merkittävää on juuri HPV-infektioiden yhteys muihin syöpiin.

– Jos kohdunkaulan syöpiä esiintyy aiempaa vähemmän, pään- ja kaulanalueen syövät lisääntyvät. Suun ja nielun syövistä länsimaissa jopa 74 prosenttia on yhdistetty HPV-infektioon, suupatologian professori Stina Syrjänen selittää.

Uraauurtavaa tutkimusta

Syrjänen on tehnyt HPV-infektioihin kohdistuvaa tutkimusta Turun yliopistossa 1990-luvulta lähtien. Hänen tutkimusryhmänsä on ollut ensimmäisenä todentamassa muun muassa papilloomaviruksen yhteyttä pään ja kaulan alueen syöpiin. 

Lisäksi Syrjänen on johtanut useita pitkittäistutkimuksia, joissa tutkimuskohteina ovat olleet esimerkiksi naisten suun HPV-infektiot ja äidin lapsille aiheuttamat HPV-tartunnat. Viimeisimpänä hän on ollut toteuttamassa hammaslääketieteen laitoksen ja naistentautien klinikan yhteistyötutkimusta parisuhteissa havaituista suun HPV-infektioista sekä perheenjäseneltä toiselle levinneistä HPV-infektioista.

Tutkimusten riittävän pitkä seuranta-aika on mahdollistanut useiden teoreettisten mallien luomisen. Täysin selvää ei silti vieläkään ole, miksi osa meistä saa kroonisen HPV-infektion ja mikä HPV:n aiheuttaman syövän keskeisin tapahtuma on.

– Viruksen luonnollinen taudinkulku ja tartuntamekanismit ovat vielä osittain epäselviä. Valtaosassa maailmaa, kuten myös Suomessa, vaarallisimmiksi on todettu viruksen tyypit 16 ja 18, mutta esimerkiksi monella alueella Afrikassa HPV-tyyppi 58 on keskeisin syövän esiastemuutosten aiheuttaja.

Ongelmalliseksi tutkimuksen tekee myös se, että suurin osa HPV-infektioista paranee itsestään. Virus ei myöskään aina näy solukokeissa, vaikka se olisikin olemassa. Tartuntaa voi siis kantaa tietämättään.

Tartunta välittyy äidiltä lapselle

Tohtorikoulutettava Anna Paaso tekee tutkimusta HPV-infektioiden leviämisestä ja viruksen aiheuttamasta immuunivasteesta.

Hän on havainnut, että virustyyppiä 16 kantaneiden naisten tullessa äideiksi he tartuttivat oman lapsensa joko raskauden aikana tai synnytyksen yhteydessä. Tartunnan saivat yhtä lailla sekä tyttö- että poikalapset.

Tutkimuksessa havaittiin yllättäen, että näillä lapsilla oli immunologisia muistisoluja virustyyppi 16:lle. Täten äidin sairaus oli johtanut hänen lapsensa mahdolliseen HPV-suojaan ilman rokotetta. Vaikka infektion tarttuminen vastasyntyneelle kuulostaa hurjalta, ei se todellisuudessa useinkaan aiheuta lapselle haittaa.

– Samalla kun lapsi saa äidiltään viruksen, saa hän myös vasta-aineita sen taltuttamiseksi. Äidin tartunta saattaa toimia siis immuniteettia luovana suojana. Tartunnan saaneelle lapselle kehittyy immunologinen muisti, joka mahdollisesti suojaa lasta tai nuorta myöhemmiltä HPV-infektioilta, Paaso sanoo.

Syrjäsen mukaan tilanne saattaa olla toisenlainen lapsilla, joiden äidit eivät ole vielä ehtineet kehittää vasta-aineita virukselle. Tällöin he ovat saattaneet saada synnytyksessä äidiltään HPV-infektion, mutta eivät infektiolta suojaavia vasta-aineita.

– Tartunnan saamisesta vasta-aineiden kehittymiseen kuluu puoli vuotta, Syrjänen täsmentää. Tutkimuksemme ovat kiistatta osoittaneet synnytyksen olevan merkittävässä osassa äidiltä lapselle siirtyvissä HPV-infektioissa. Esimerkiksi Brasiliassa, jossa 85 prosenttia synnytyksistä hoidetaan edelleen keisarinleikkauksilla, HPV-infektioiden aiheuttamien suun ja nielun syöpien osuus on vain kuusi prosenttia, hän kertoo.

Tärkein tutkimuksellinen haaste onkin seuraavaksi selvittää, ketkä lapsista saavat kroonisen HPV-infektion ja mille kehon alueelle.

Elintavat riskitekijöinä

Myös länsimaisilla elintavoilla on havaittu olevan yhteys HPV-infektioiden aiheuttamien pään ja kaulan alueen syöpien esiintyvyyteen. Näiden syöpien keskeinen aiheuttaja on aiemmin ollut tupakointi ja runsas alkoholinkäyttö. Nyt HPV:n merkitys erityisesti suun ja nielun syöpien aiheuttajana on merkittävä.

Lähes kaikki saavat joskus HPV-infektion, mutta vain pienellä osalla virus muuttuu krooniseksi ja syöpää tai sen esiasteita aiheuttavaksi. Tapahtumaan tarvitaan muita riskitekijöitä, kuten seksikäyttäytyminen, tupakointi, hormonit tai mahdollisesti muut infektiot. 

Syrjäsen mukaan HPV-infektioita ei kuitenkaan tulisi pitää enää ainoastaan sukupuolitauteina. Lisäksi hän korostaa, että samoja virustyyppejä esiintyy yhtä lailla niin naisilla kuin miehillä sekä suu- että genitaalialueilla. Molemmat sukupuolet toimivat myös viruksen levittäjinä.

Paras tapa suojautua HPV-tartunnoilta on rokotuksen ottaminen. Tällä hetkellä rokottamista pidetään kuitenkin epätasa-arvoisena, sillä rokotusohjelman ainoana rokotteena HPV-rokote annetaan ainoastaan tytöille.

Kun tiedetään, että molempien sukupuolien rooli tartuntojen levittäjänä on ilmeinen, korostuu rokotteiden merkitys entisestään. Nyt keskustellaan siitä, pitäisikö pojatkin rokottaa. 

– Väestötasolla ja viruksen leviämisen kannalta rokotteesta ei ole hyötyä, jos sen kokonaiskattavuus jää alle 80 prosenttiin. Tällä hetkellä Suomen kattavuus on vain noin 50 prosenttia, mikä on vielä huomattavan alhainen verrattuna moniin muihin maihin. Yksittäisiä henkilöitä rokotus suojaa kuitenkin silti, Syrjänen toteaa.

 

Teksti: Matilda Herjanto
Kuvat: Stina Syrjänen, Matilda Herjanto