Seminaarissa käsiteltiin vähemmistökielten asemaa Venäjällä
Vähemmistökielten elinvoimaisuuden ja yhteiskunnallisen aseman ongelmia käsiteltiin monipuolisesti seminaarissa, jonka järjestivät Volgan alueen kielten tutkimusyksikkö ja suomalais-ugrilainen kielentutkimus 24.3.2015.
Tohtori Konstantin Zamyatin luennoi seminaarissa Venäjän kielilainsäädännöstä.
Seminaarin avannut prof. Sirkka Saarinen valotti nykytilanteen taustaa luomalla katsauksen kielipolitiikan kehityslinjoihin Neuvostoliitossa ja Venäjällä. Monen kansan kirjakieli syntyi vasta lokakuun vallankumouksen jälkeen, ja sen jälkeen kielet ovat kokeneet kukoistus- ja taantumisvaiheita.
‒ Tällä hetkellä eletään vaikeata aikaa, koska venäjän kielellä on hegemoninen asema sähköisessä mediassa ja pyrkimykset lujittaa Venäjän valtion yhtenäisyyttä käytännössä heikentävät vähemmistökielten asemaa, Saarinen sanoi.
Venäjän kielipolitiikasta vuonna 2014 väitellyt udmurttilainen Konstantin Zamyatin (Helsingin yliopisto) selvitti esitelmässään kielilainsäädännön luonnetta ja toteutumista. Hänen mukaansa virallisen kielen status korostaa kielen roolia kansan identiteetin symbolina. Toisaalta se voisi avata kielelle mahdollisuuden päästä laajempaan julkiseen käyttöön, erityisesti hallinnon virkakieleksi.
‒ Käytännössä vähemmistökielten aseman virallistamiset eivät kuitenkaan ole johtaneet toivottuun elpymiseen.
Tavallisen kielenkäyttäjän näkökulma tuli vahvasti esiin Ulriikka Puuran (HY) esitelmässä, joka käsitteli karjalaisten ja vepsäläisten käsityksiä kielipolitiikasta. Aineistona ovat kyselytutkimukset, joita on tehty European Language Diversity for All -projektin (ELDIA) yhteydessä. Projektissa on muun muassa pyritty kehittämään työkalua, jolla pystyttäisiin arvioimaan vähemmistökielten elinvoimaa.
Suomensuojelijana tunnettu Lari Kotilainen (HY) on tehnyt työtä myös Venäjän pienten kielivähemmistöjen tulevaisuuden hyväksi. Hänen mukaansa nuorta ikäpolvea pitäisi kannustaa tekemään äidinkielellä muodikkaita ja hauskoja asioita.
‒ Voi järjestää etnodiskon tai vaikkapa äidinkieleen liittyvän flash mob -tapahtuman. Leikkikää kielellä, niin kieli pelastuu, hän kehottaa.
Erikoistutkija Arto Moisio kertoi marin kirjakielen kohtalosta 1930-luvun poliittisessa myllerryksessä. Vielä 1920-luvulla mareja oli kannustettu luomaan uudissanoja eri alojen termeiksi, mutta Stalinin valtakaudella tämä työ tuomittiinkin vahingollisena nationalismina. Omapohjaiset termit heitettiin romukoppaan, ja niiden sijaan lainattiin valtava määrä sanastoa venäjästä.
Toinen turkulainen volgalaiskielten tutkija Jorma Luutonen havainnollisti ersänkielisten sanomalehtikirjoitusten avulla, miten ersämordvalaisten asenne äidinkieltään kohtaan on muuttunut aikojen kuluessa.
‒ 2000-luvun alun kielilainsäädännössä on paljon myönteistä, mutta mordvan arvostus sitä puhuvan väestön keskuudessa on niin heikkoa, että se vaarantaa koko kielen säilymisen, Luutonen sanoi.
Teksti: Jorma Luutonen
Kuva: Eeva Herrala