SELMA pureutuu tarinoihin, muistamiseen ja kokemuksiin

​SELMA eli Centre for the Study of Storytelling, Experientiality and Memory yhdistää usean tieteenalan keinot ja tutkimukselliset vahvuudet liittyen tarinankerronnan, elämänkerronnan, kokemuksellisuuden ja kulttuurisen muistin tutkimiseen.

 

– Yksilöiden kokemukset muovautuvat tarinoiksi, joiden avulla meidän on mahdollista muistaa ja samalla muuttaa tätä kautta maailmaa ja ihmisenä olemisen tapoja, keskuksen johtaja, professori Hanna Meretoja sanoo.

 

Vaikka keskus on tuore, sen juuret ovat kasvaneet jo pitkään. Useiden vuosien ajan, eri oppiaineissa noin 70 tutkijaa on pureutunut aihepiiriin. Kokoavaksi voimaksi perustettiin Historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitokselle SELMA tukemaan ja kehittämään tarinoiden, muistamisen ja kokemusten tutkimusta.

 

– Halusimme foorumin, jossa voidaan luoda uusia monitieteisiä tutkimushankkeita. Tavoitteenamme on päästä intensiivisen yhteistyön kautta poikkitieteelliseen tutkimukseen, Meretoja sanoo.

 

Kulttuurihistorian yliopistonlehtorin, tutkimuskeskuksen varajohtajan Maarit Leskelä-Kärjen mukaan SELMAN suurimpia vahvuuksia on saattaa eri alojen tarinoiden, muistin ja kokemusten tutkijat yhteen.

 

– Usein saattaa olla melko sattumanvaraista, että kuulee jossakin muualla tehtävästä, omasta tutkimusaihetta lähellä olevasta tutkimuksesta – jopa oman laitoksen sisällä. Jo nyt on huomattu, että SELMA on yhdistänyt tutkijoita aivan uudella tavalla, Leskelä-Kärki sanoo.

 

Heti toiminnan alkuvaiheesta lähtien humanistien rinnalla mukana on ollut yhteiskunta-, kasvatus- ja hoitotieteilijöitä, ja joukon toivotaan vain kasvavan. Verkostoja on rakennettu myös kansallisesti ja kansainvälisesti.

 

– Aivan samanlaista kokonaisuutta – joka keskittyy kokemuksellisuuden, kertomusten ja muistamisen suhteisiin – ei ole muualla maailmassa, mutta olemme jo luoneet suhteet kuuteen kansainväliseen keskukseen, joissa tutkitaan kertomuksia ja muistia, Meretoja sanoo.

Keskuksen toiminta on lähtenyt rivakasti liikkeelle. Kesäkuussa oli monitieteinen, taiteen ja tieteen lähestymistapoja yhdistänyt Ethics of Storytelling -konferenssi, syyskuussa historian, kirjallisuuden, folkloristiikan, kansatieteen, kulttuuriperinnön, mediatutkimuksen, uskontotieteen, musiikin ja kielentutkijat kokoontuivat yhteiseen seminaariin.

 

Jo ensimmäinen tutkimuspäivä paljasti, että tutkimusaiheiden kirjo on laaja. Päivän aikana liikuttiin sulavasti ranskalaisesta kaunokirjallisuudesta suomalaisiin lastenelokuviin, klassisesta musiikista matkakertomuksiin ja juutalaistyttöjen päiväkirjoihin.

 

– Vireillä olevat hankkeet liittyvät muun muassa sodan kerrontaan, pakolaiskriisiin, suomalaisen 1900-luvun taitteen esoteerisuuden historiaan ja tyttöyden taiteelliseen muistamiseen. Seuraava tapahtumamme onkin perjantaina 11.12. järjestettävä symposiumi Telling embodied stories tyttöydestä, taiteilijuudesta ja muistamisesta, Leskelä-Kärki sanoo.

 

Symposiumin taustalla on pohjoismaisen tyttötutkimusverkoston yhteistyö ja tutkimushankeidea. SELMA tarjosi hyvän foorumin idean jatkokehittelylle ja näin syntyi idea symposiumista ja tulevasta tutkimushankkeesta.

– Symposiumissa tulee hyvin esille myös halumme yhdistää tiedettä ja taidetta. Kaiken kaikkiaan keskuksemme toiminnan yhtenä johtotähtenämme on pyrkimys rajojen ylittämiseen. Saamme symposiumiin vieraaksemme ruotsinsuomalaisen tunnetun ja arvostetun artistin Anna Järvisen, joka sekä puhuu seminaarissa että esiintyy päivän päätteeksi keikalla,  Leskelä-Kärki sanoo.

 

SELMAlaisten tavoitteena on tehdä keskuksesta avoin, innovatiivinen ja helposti lähestyttävä toimija paitsi akateemisessa ympäristössä myös laajemmin yhteiskunnassa ja kulttuurissa.

– Tutkijoilla niin Turun yliopistossa kuin muuallakin on mahdollisuus affilioitua SELMAn tutkijaksi kotisivuillamme sekä liittyä sähköpostilistallemme. Toivomme, että mahdollisimman moni tutkija kokisi sen omaksi toimintakentäkseen ja lähtisi rohkeasti kehittämään siihen kytkeytyvää toimintaa, Meretoja ja Leskelä-Kärki sanovat.

 

>> SELMAN kotisivut

 

Teksti: Erja Hyytiäinen

Kuva: Frits Ahlefeldt-Laurvig