Ruokavalio-ohjauksella voidaan torjua raskausdiabeteksen terveyshaittoja
29.08.2018
Raskauden ja imetyksen aikaiset elintavat vaikuttavat äidin ja lapsen terveyteen sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä. Yksi merkittävimmistä raskaudenaikaisen ylipainon ja painonnousun terveysriskeistä on raskausdiabetes. Kansainvälinen yhteistyötutkimus selvitti raskausajan ravintointerventioiden vaikutusta raskausdiabeteksen hoitoon. Tutkimuksen tulokset on julkaistu arvostetussa Diabetes Care -julkaisussa.
Äidin ylipaino tai lihavuus ja runsas raskaudenaikainen painonnousu voivat aiheuttaa komplikaatioita ja terveysriskejä raskauden aikana. Näiden seurauksena syntyvällä lapsella voi esiintyä suurta syntymäpainoa ja alhaista verensokeria. Äidillä ylipaino ja runsas painonnousu voivat lisätä keskenmenon ja ennenaikaisen synnytyksen riskiä sekä keisarileikkauksen todennäköisyyttä. Yksi merkittävimmistä riskeistä on raskausdiabetes, jonka yleisyys on kasvanut kansainvälisesti. Suomessa jo 19 % raskaana olevista sairastuu siihen vuosittain.
– Raskausdiabeteksen hoidossa elintavoilla on keskeinen merkitys. Tarvittaessa käytetään lääkehoitoa, mutta ensisijaisesti tavoitteena on pärjätä elintapahoidolla. Ruokavaliolla ja liikkumisella voidaan säädellä tehokkaasti veren sokeritasapainoa, toimialajohtaja, professori Seppo Heinonen Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiristä kertoo.
– Tällä hetkellä raskausdiabeteksen hoidon kannalta optimaalinen ruokavaliohoito tunnetaan vielä huonosti. Ruokavalion tavoitteena olisi sokeritasapainon, äidin painonnousun ja lapsen syntymäpainon säätely sekä turvallisuus niin äidille kuin lapsellekin, dosentti Kirsi Laitinen Turun yliopiston Varhainen ravitsemus ja terveys -tutkimusryhmästä summaa.
Ruokavaliota muokkaamalla pystytään vaikuttamaan etenkin äitien sokeritasapainoon ja lasten syntymäpainoon
Heinonen ja Laitinen olivat mukana kansainvälisessä tutkimusryhmässä, joka tarkasteli systemaattisella katsauksella ja meta-analyysilla 18 satunnaistettua, raskausajan ruokavalio-ohjausta koskevaa tutkimusta. Tutkimuksissa oli mukana yhteensä 1151 raskaana olevaa naista. Tutkimustyhmässä oli tutkijoita kahdeksasta maasta, ja sitä koordinoi International Life Sciences Institute Europe (ILSI).
– Tutkimuksemme osoitti, että ruokavalio-ohjausta saaneiden interventioryhmäläisten paastosokeri ja aterianjälkeiset sokeritasot olivat matalampia kuin verrokkiryhmällä. Lisäksi interventioryhmän äidit tarvitsivat vähemmän lääkehoitoa, ja heidän vauvojensa syntymäpaino oli pienempi kuin verrokkiryhmien vauvojen, Laitinen summaa.
– Tulosten perusteella ruokavaliointerventiot näyttävät hyödyllisiltä raskausdiabeetikkojen hoidossa, erityisesti sokeritasapainon ja lasten syntymäpainon säätelyssä, Laitinen lisää.
Tarkastellut interventiotutkimukset olivat heterogeenisiä, joten tästä katsaustutkimuksesta ei saatu vastauksia siihen, millainen ruokavalio olisi paras raskausdiabeteksen hoitoon. Osassa tarkastelluista tutkimuksista oli myös laadullisia puutteita.
Tutkimuksissa naisia ohjattiin suosimaan esimerkiksi hitaasti-imeytyviä hiilihydraatteja, rajoittamaan maltillisesti hiilihydraattien saantia tai noudattamaan DASH-ruokavaliota, jossa syödään runsaasti hedelmiä, kasviksia ja kokojyväviljaa, suositaan vähärasvaisia maitotuotteita ja vältetään tyydyttynyttä rasvaa, valkoista viljaa ja makeisia. Ruokavalio-ohjaus vastasi siis pitkälti suomalaisia ravitsemussuosituksia. Osassa tutkimuksista selvitettiin myös rasvan laadun muokkausta.
– Vastaavaa meta-analyysia, jossa vastemuuttujana ovat äidin sokeritasot eli muutos lähtötilanteesta intervention loppuun, ei ole aiemmin tehty. Tutkimus tukee ravitsemusinterventioiden ja ravitsemusohjauksen tehostamisen merkitystä raskausdiabeteksen hoidossa, Laitinen uskoo.
>> Alkuperäisartikkeli: Gestational Diabetes Mellitus and Diet: A Systematic Review and Meta-analysis of Randomized Controlled Trials Examining the Impact of Modified Dietary Interventions on Maternal Glucose Control and Neonatal Birth Weight https://doi.org/10.2337/dc18-0102
>> Kommenttiartikkeli: Nutrition Therapy in Gestational Diabetes Mellitus: Time to Move Forward https://doi.org/10.2337/dci18-0014
TJ