Rintasyöpä oli 1700-luvun ankara ja armoton tappaja

25.04.2013

Rintasyöpää pidettiin 1700-luvulla yhtenä viheliäimmistä vitsauksista. Hitaasti tappavan taudin rinnalla kauhua aiheuttivat hoidot. Tautia yritettiin tappaa muun muassa elohopealla ja arsenikilla, leikkaukset tehtiin potilaan ollessa tajuissaan.

 

Kauhut paljastuvat Turun yliopiston kulttuurihistorian professori Marjo Kaartisen juuri ilmestyneessä tutkimuksessa rintasyövän historiasta 1700-luvun Englannissa.
18th.jpg
Kaartisen mukaan rintasyöpä oli häikäilemätön ja tuskallinen vihollinen myös 1700-luvun ihmisille. Sitä pelättiin usein enemmän kuin kulkutauteja, sillä sen tiedettiin tappavan hitaasti ja kiduttavan potilasta jopa vuosien ajan.

– Rintasyövän hoidot eivät toki ole tuskattomia nykyäänkään, mutta aikana ennen nukutuksia ja sädehoitoja syövän parantaminen oli erityisen karmivaa, Kaartinen kertoo.

Hän on tutkinut laajaa lääkäreiden ja kirurgien potilasaineistoa Englannissa ja havainnut, että rintasyöpä oli kammottava paitsi taudinkuvansa, myös hoitojensa vuoksi.  Tautia hoidettiin monenlaisilla sisäisillä rohdoilla ja ulkoisilla hauteilla. Käytetyt ainekset olivat moninaisia aina porkkanan kaltaisista tutuista elintarvikkeista lääkekasveista suoranaisiin myrkkyihin.

– Elohopea oli 1700-luvun syövän hoidon muotilääke, Kaartinen kertoo, ja muistuttaa näiden hoitojen olleen myös itsessään potilaille vaarallisia. – Myös arsenikkia käytettiin paljon, mutta myös monenlaisia uutuuksia, kuten sähköhoitoa, kokeiltiin.
Potilaat halusivat lykätä kirurgin veitsen käytön mahdollisimman pitkälle.

– Leikkaushoidot tuli ajan käsityksen mukaan tehdä potilaan ollessa tajuissaan, joten tämä on ymmärrettävää. Kukapa haluaisi itseään leikeltävän elävänä, ellei se ole aivan välttämätöntä, potilaiden tekemiä valintoja tutkinut professori Kaartinen huomioi.

1700-luvun lääkäreiden mielestä naiset suostuivat rinnanpoistoon aivan liian myöhään, sitten kun tauti oli jo levinnyt ja kaikki toivo parantumisesta menetetty.

– Olen heidän kanssaan samaa mieltä, sillä tyypillinen rinnanpoistopotilas 1700-luvulla oli jo kokeillut aivan kaikkea ja päättänyt leikkauttaa rintansa vasta kun hän havaitsi, että muunlaiset hoidot eivät ole auttaneet.  Leikkauksen jälkeen jotkut totesivat, että leikkauksen kesto, 20 minuuttia, oli lopulta paljon pienempi paha kuin kuukausia kestäneet hoidot myrkyillä.

Marjo Kaartisen teos Breast Cancer in the Eighteenth Century on ilmestynyt Pickering & Chatton kustantamana Lontoossa.


Marjo Kaartinen luennoi rintasyövän historiasta Turku Centre for Medieval and Early Modern Studies (TUCEMEMS) –keskuksen Studia generalia –sarjassa maanantaina 29.4.2013 klo 17-19 Turun yliopiston päärakennuksen luentosalissa I (Tauno Nurmela -sali).

 

Teksti: Erja Hyytiäinen
Kuva: seriykotik1970's photos

Luotu 25.04.2013 | Muokattu 12.11.2020