Professori Timo Soikkanen on poliittisen historian legenda

​Publicumin suuressa salissa kuhisee. On ilmeistä, että Soikkanen on ollut merkittävä ja pidetty henkilö yliopistossa, sillä onnittelijoita on jonoksi asti salin molemmilla portailla. Lukuisat kollegat, opiskelijat ja tuttavat haluavat ojentaa professorille lahjan ja lausua muutaman sanan.

Soikkasen merkittävää uraa kunnioittaakseen joukko hänen opiskelijoitaan on perustanut professorin nimeä kantavan rahaston Turun Yliopistosäätiön alaisuuteen. Nimikkorahasto jakaa vuosittain apurahoja politiikan tutkimuksen laitoksen gradutöiden tukemiseksi. Turun yliopiston poliittisen historian ja valtio-opin opiskelijoiden ainejärjestö, Politiikan tutkimuksen klubi ry, halusi muistaa Soikkasta lahjoittamalla rahastoon alkupääomaksi 6000 euroa.

– Poliittisen historian ja valtio-opin opiskelijoita varten ei ole ennestään olemassa vastaavanlaista tukirahastoa. Kuitenkin juuri maisterivaihe ja gradun tekeminen ovat mahdollisesti opintojen vaativinta aikaa, ja rahallinen tuki tässä tilanteessa voi auttaa huomattavasti gradujen valmistumisen takaamisessa. Professori Soikkasen henkilökohtainen toive oli, että rahasto suunnattaisiin juuri graduvaiheen opiskelijoille, totesi P-klubin puheenjohtaja Arttu Salonen.

– Rahasto on lähellä sydäntäni. Sen avulla tuetaan opiskelijaan juuri oikeassa vaiheessa, eikä anneta esimerkiksi kaljarahaa, kommentoi Soikkanen nimikkorahastoaan läksiäisseminaarissa.

Turun yliopiston varsinaissuomalaisen osakunnan tukisäätiö halusi kunnioittaa Soikkasen pitkää uraa yliopistolla ja osakunnan inspehtorina lahjoittamalla osakunnalle Soikkasen muotokuvan. Muotokuva julkistettiin TVO:n tiloissa 23.1.2015.

Osuva argumentti voittaa auktoriteetin

Soikkasen seuraajaksi nimitetty Vesa Vares kertoi tilaisuudessa professoriin liittyviä muistojaan vuosien varrelta. Vares tutustui Soikkaseen aluksi opettajana ja hänen omaperäinen opetustyylinsä tuli tutuksi jo ensimmäisillä luennoilla.

– Timon mielestä luennolle ei tulla imuroimaan tietoa, vaan kehittämään ajattelukykyä. Isokokoiselle ja suurisuiselle miehelle ei ehkä tullut mieleen, etteivät shokkikeinot ole toimivin tapa rohkaista 19-vuotiasta untuvikkoa puhumaan. Syvällistä keskustelua mylvivällä äänellä vaativa 100-kiloinen mustapartainen mies ei myöskään ollut paras jännityksenlaukaisija. Silti Timon luennoilla jokainen ravistui hereille ja joutui ajattelemaan asioita toisesta näkökulmasta, Vares kertoi.

Vareksen mukaan Soikkanen on aina ollut 60-lukulainen ja pyrkinyt haastamaan vanhaa ja konservatiivista ajattelua. Soikkasen ideologiaan kuuluu, ettei auktoriteetti saa koskaan ratkaista tieteellistä keskustelua. Jos keskustelukumppanin argumentti on vakuuttava, hän on Soikkasen näkökulmasta keskustelun voittaja, olipa kyseessä sitten professori tai ensimmäisen vuoden opiskelija.

– Timoa on silti kohtalaisen vaikea vakuuttaa siitä, että hänen oma argumenttinsa on todella hävinnyt, Vares lisäsi.

”Sanotaan, ettei enää ole persoonallisuuksia, mutta Timo on persoonallisuus. On aina ollut suuri ilo tehdä töitä kanssasi. Turun yliopisto lienee ollut ainakin toinen kotisi, ellei jopa ensimmäinen,” totesi vararehtori Riitta Pyykkö.

Tutkijana Soikkasella on vahva mielipide siitä, että poliittisen historian tulee keskittyä vallan tutkimiseen. Soikkanen painottaa myös lähteidenkäytön ja lähdekritiikin merkitystä. Yhtenä keskeisenä periaatteena on lisäksi historiallisen tutkimuksen ainutlaatuisuus muiden tieteenalojen joukossa.

– ”Pistäpä Kekkonen tai Stalin tietokoneeseen” oli Soikkasen kuuluisa vastaus niille, jotka kaipasivat tieteellisempiä näkökulmia, Vares sanoi.

Soikkasen työskentelytavat ovat Vareksen mukaan tapaus sinänsä. Käsitteet ”aikataulu” ja ”deadline” eivät kuulu hänen kanssaan samaan perheeseen, vaan Soikkanen on enemmän ideoija ja suurten linjojen ihminen. Vareksen mukaan Soikkanen on kuitenkin poliittisen historian opiskelijoiden keskuudessa ilmiö, jonka kaltaista ei ole toista.

– Timo on kuvaillut tutkijan työtä sanoen ”ken käy tiedon portista, saa kaiken toivon heittää työn ja vapaa-ajan erottamisesta.” Sen sijaan harvat häikäisevät oivaltamisen hetket ovat Timon mukaan tärkeintä tutkijan uralla. Tälle asenteelle en voi muuta kuin kumartaa, Vares totesi kumartaen Soikkasen suuntaan.

”Poliittisen historian oppiaine jatkaa eloaan Timo Soikkasen jälkeenkin, mutta legenda jää,” sanoi yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan dekaani Jukka Hyönä.

JV