Turun yliopiston kunniatohtori Arnis Kuksis kuoli 96-vuotiaana 2.9.2024. Professori Kuksis oli aikansa tunnetuimpia ja arvostetuimpia lipidien kemian ja biokemian tutkijoita ja teki yhteistyötä Turun yliopiston elintarvikekemian yksikön kanssa lähes kolmen vuosikymmenen ajan.
Latvian Trikatassa syntynyt Toronton yliopiston emeritusprofessori, Turun yliopiston kunniatohtori Arnis Kuksis poistui keskuudestamme 96 vuoden iässä 2.9.2024.
Stipendin turvin (Lutheran World Federation Scholarship) Kuksis suoritti agronomitutkinnon vuonna 1953 USA:ssa Iowassa. Kuksis valmistui biokemian tohtoriksi Ontariossa (Queen’s University, Kingston) vuonna 1956, missä hän myöhemmin toimi professori J.M.R. Beveridgen ryhmässä. Kuksis nimettiin biokemian apulaisprofessoriksi vuonna 1965, ja hän siirsi laboratorionsa Toronton yliopistoon (Banting and Best Department of Medical Research), missä hän teki elämäntyönsä professorina ja massaspektrometrian laboratorion johtajana. Työ jatkui aktiivisena tähän vuoteen asti.
Professori Kuksis keskittyi lipidien kemian ja biokemian keskeisiin kysymyksiin. Hän oli tutkimusongelmien oivaltaja ja niiden käytännön ratkaisija, ja hänellä poikkeuksellisen laaja alan fysiologian, biokemian, kemian, fysiikan ja analyyttisten mahdollisuuksien ymmärrys.
Yli 60 vuotta sitten Kuksis toteutti ensimmäisenä triasyyliglyserolien, steryyliesterien ja glyserofosfolipidien GC-analyysin. Heti kun oli teknisesti mahdollista, hän siirtyi lipidien profilointiin, plasman ja kudosten analyysiin ja lipidomiikkaan HPLC-MS-menetelmillä. Kuksis demonstroi lipoproteiinilipaasien stereospesifisyyden, eristi monoasyyliglyseroliasyylitransferaasin ja määritti sen tarkan molekyylipainon ja osoitti, että plasman lipoproteiinit ovat fosfolipaasi A2:n ryhmien IIA, V ja X substraatteja.
Professori Kuksisin työryhmä eristi ja identifioi kolesteryyliesterien ja glyserofosfolipidien runkoaldehydejä ja osoitti niiden reaktiivisuuden aminoryhmien kanssa. Hänen laajasta tuotannostaan voi mainita esimerkkinä klassikoksi muodostuvan kirjan Inositol Phospholipid Metabolism and Phosphatidyl Inositol Kinases (Elsevier).
Professori Kuksis oli aikansa tunnetuimpia ja arvostetuimpia lipidien kemian ja biokemian tutkijoita. Hän teki yhteistyötä yliopistomme elintarvikekemian yksikön kanssa lähes kolmen vuosikymmenen ajan toimien mentorina ja esimerkkinä suurelle tutkijajoukolle.
Seuraavassa lyhennelmä ystävämme Arnis Kuksisin artikkelista: Cooperation in Lipid Reserch with Scientists from the University of Turku [kirjassa 45 vuotta pohjoista elintarviketutkimusta Turun yliopistossa, ISBN 978-951-29-6105-4]:
”Yhteistyöni Turun yliopiston Elintarvikekemian yksikön kanssa alkoi Lipidforumin kokouksessa Tanskassa ja kemistikokouksessa Readingissä 1989, jolloin tutustuin turkulaiseen jatko-opiskelija Päivi Laaksoon. Päivi työskenteli tuolloin tohtori Bill Christien laboratoriossa, ja meitä yhdisti kiinnostus lipidikemiaan.
Professori Heikki Kallion tapasin AOCS:n symposiumissa Bloomingdalessa, Illinoisissa 1991, jossa hän esitteli uuden menetelmän määrittää triasyyliglyserolien rasvahappojen regioisomeerejä MS/MS-menetelmällä ilman HPLC-erotusta. Ilokseni kuulin myös suunnitteilla olevasta kytkennästä HPLC-erotukseen, mikä on oma tutkimuksellinen intressini.
Vuonna 1992 professori Kallio kutsui minut Päivi Laakson vastaväittäjäksi Biokemian ja elintarvikekemian laitokselle Turkuun. Mielihyvin otin tehtävän vastaan. Olin erityisen iloinen väitöskirjan korkeasta laadusta ja väittelijän perusteellisesta alan tuntemuksesta [Päivin työ palkittiin ko. vuonna Suomen parhaana kemian alan väitöskirjana]. Tuolloin tutustuin myös väitöskirjatyönsä aloittaneeseen FM Olli Sjövalliin, jonka tapasin uudelleen Imatralla Lipidforumin kokouksessa. Keskustelimme mm. plasman lipidien peroksidaatiosta runkoaldehydeiksi. Lipidien hapettuminen olikin ollut jo liian kauan pelkästään orgaanisen kemian toimialaa.
Professori Kallio kannusti Ollia ja myöhemmin Juha-Pekka Kurvista siirtymään määräajaksi työskentelemään laboratoriooni Torontoon. Olli suoritti vuonna 1994 ensimmäiset kasvi- ja kalaöljyjen kompleksisten peroksidaatiotuotteiden LC/MS-identifioinnit. Yhteistyötä jatkettiin, ja 1998 Juha-Pekan kanssa kehitettiin algoritmit aivojen glyserolipidien automatisoituun LC/MS-analyysiin. Juha mm. syntetisoi monoasyyliglyserolien runkoaldehydien ja peptidien Schiffin emästen addukteja ja analysoi niitä LC/MS-menetelmällä.
Myöhemmin minulla oli ilo antaa etäohjausta Marko Tarvaiselle hänen väitöskirjatyössään, mikä käsitti hapettuneiden öljyjen sulatusta keinotekoisessa bioreaktorissa. Työssä demonstroitiin tavanomaisten antioksidanttien tehottomuutta suojata lipidejä peroksidaatiolta ruuansulatuksen aikana. Työt tehtiin yhdessä tohtorikandidaatti Jukka-Pekka Suomelan kanssa, joka oli perehtynyt ravinnon lipoproteiinien autoksidaatioon.
Ymmärrykseni mukaan yhteistyömme ei milloinkaan johtanut usein maailmalla havaittavaan keskusteluun siitä, kuka mitäkin on keksinyt tai ensimmäisenä ehdottanut. Hyvät ideat vain seurasivat toisiaan. Minulla oli myös etuoikeus ja kunnia toimia erinomaisten tohtorien väitöskirjojen vastaväittäjänä tai esitarkastajana Turussa, kuten Anu Johansson, Kaisa Yli-Jokipii ja Heidi Leskinen.
Lopuksi haluan mainita erityisesti professori Baoru Yangin, jonka uraauurtava työ tyrnimarjan öljyn terveysvaikutuksista on inspiroinut nuoria Turun yliopiston elintarvikekemian tutkijoita.”
Heikki Kallio, Turun yliopiston elintarvikekemian emeritusprofessori, ja
Baoru Yang, Turun yliopiston elintarvikekemian professori, elintarviketieteiden yksikön johtaja, Teknillisen tiedekunnan varadekaani