Papanoiden DNA paljasti lepakoiden ravinnon
27.12.2013
Turun yliopiston tutkijat ovat olleet kehittämässä menetelmää, jossa eläimen ulosteesta voidaan selvittää sen saalislajit. Rikospaikkatutkinnasta tutulla menetelmällä tutkittiin ensimmäisenä vesisiipan ravintoa. Tutkijat pystyivät tunnistamaan lajin tarkkuudella yli sata eri vesisiippayksilöiden syömää hyönteistä.
Tutkimuslajina vesisiippa, jonka voi usein nähdä saalistamalla veden äärellä. Kuva: Risto Lindstedt
Tutkimuksessa keskityttiin menetelmän kehittelyyn ja tutkimuslajina yhteen lepakkolajiin, suomalaiseen vesisiippaan (Myotis daubentonii).
Tutkimus on osa Turun yliopiston tohtorikoulutettavan Eero Vesterisen väitöskirjatutkimusta. Vesterisen sekä Turun yliopiston tutkijatohtorien Thomas Lilleyn ja Veronika Laineen sekä dosentti, yliopistontutkija Niklas Wahlbergin kirjoittamassa artikkelissa tutkimuksesta julkaistiin vastikään kaikille avoimessa PLOS ONE -sarjassa.
Tutkijat keräsivät 2008–2010 Varsinais-Suomen alueelta vesisiipan papananäytteitä, joista he eristivät laboratoriossa DNA:ta. Eristetystä DNA:sta monistettiin tiettyä geenialuetta, jonka avulla on mahdollista tunnistaa lepakon syömiä hyönteislajeja. Tutkitusta geenialueesta käytetään nimityksiä DNA-lajintunniste tai DNA-viivakoodi, sillä se on vakiintunut käyttöön DNA:han perustuvassa lajintunnistuksessa.
Tutkimukseen päätyneet lepakot olivat nauttineet pääravinnokseen pieniä sääskiä, perhosia ja vesiperhosia.
– Kiinnostava havainto oli myös se, että lepakot söivät hyttysiä. Lepakot olivat syöneet niitä peräti viittä eri lajia. Ehkäpä ensi kesän hittituote hyttysansaksi on pienellä rahalla hankittava lepakonpönttö, Vesterinen sanoo.
Tietoa ravintoverkoista eläimiä häiritsemättä
Menetelmä paljasti lajin tarkkuudella lepakoiden syöneen yli sataa eri hyönteislajia.
– Muun muassa lentokyvyttömiä niveljalkaisia, hämähäkkejä, oli päätynyt lepakoiden ruoaksi. Hämähäkit lepakko on poiminut joko suoraan kasvien pinnalta, veteen pudonneina tai vaikkapa siiman päästä roikkumasta, Vesterinen kertoo.
Vesisiippojen syömät hyönteislajit. Useammin syödyt ovat suuremmalla kirjainkoolla, ja värit ilmaisevat hyönteisryhmän.
Vesterisen mukaan tutkimusmenetelmät soveltuvat sellaisenaan muillekin lepakkolajeille sekä linnuille ja jopa petohyönteisille. Hän sekä muu tutkimusryhmä jatkavatkin työtään lepakoiden ja muiden lajiryhmien parissa.
– Tutkimalla petoeläimiä niiden jätösten kautta on mahdollista saada paljon tietoa sekä pedoista että saalislajeista ilman, että itse luonnonvaraisia eläimiä tarvitsee häiritä lainkaan. Menetelmä on ihanteellinen ravintoverkkojen, toisin sanoen eliöiden vuorovaikutussuhteiden tutkimiseen, Vesterinen sanoo.
Erja Hyytiäinen